Nyt löytyi jotain, jota en ihan hetkeen olisi uskonut löytäväni. Kirja. Saku Tuomisen Hyvä elämä, jonka bongasin ekan kerran täältä ja jota en kirjakaupan hyllyllä vain voinut jättää hipelöimättä vaikka en totisesti ole se tyyppi, joka viettää aikansa kirjahyllyjen välissä. Jo parin sivun selailun jälkeen tämäkin antikirjatoukka oli kuitenkin myyty ja ne pari sivua jäivätkin kummittelemaan mieleeni loppupäiväksi. Eilen kipitinkin jo kirjastoon ja toivoin, että se yksi 12:sta kirjasta 12:ssa kirjastossa olisi vielä hyllyssä ja siellähän se minua odotti. Kirjastoleimoista ja kaiken maailman lippulappusista huolimatta yhtä houkuttelevan näköisenä kuin kirjakaupankin hyllyllä. Pari tuntia vierähti ja noin sadan sivun opus oli luettu ajatukset ihan uusilla urilla. Pää samaa aikaa ihan pyörällä ja ajatukset täysin selkeinä.
Niin paljon ajankohtaisia ja tunteita herättäviä asioita saatu tiivistettyä vain muutamiin lauseisiin. Yksinkertaista, maanläheistä, helppoa ja pelkistettyä mutta silti pohtivaa, syvällistä, ajatuksia herättävää ja ennen kaikkea hyvin motivoivaa ja ispiroivaa tekstiä. Myös tekstin erilainen, vapaampi asettelu ja sinikynällä piirretyt alleviivaukset, huutomerkit ja välikommentit tekivät lukukokemuksesta sekä hauskan että tuttavallisen ja jotenkin kirja pääsi tällä tavoin paljon lähemmäksi. Lisäksi tuntui kuin joka kolmas aukeama olisi suunnattu suoraan omaan elämääni. Sivujen välit täyttyivätkin nopeasti keltaisista paperisuikaleista, joilla merkkasin parhaat kohdat ja itselleni tärkeimmät pointit. Näitä elämänohjeita ei nimittäin kannata unohtaa ja joitain voisi vinkkailla välillä muillekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti