stockholm

Kuten kaikki ilmiöt kumppareiden ja shortsien yhdistelmästä kahvilaketjuihin, myös kevät saapui Tukholmaan aikaisemmin. Puut loistivat vihreinä auringonpaisteessa ja ohuella trenssillä tarkeni helposti vielä illallakin. Viikonloppu tuntui viikolta ja  nyt odotan Darinin Ta mig tillbaka biisin soidessa repeatilla kolmen viikon päässä hämöttävää uutta reissua toivottavasti silloin jo kesäiseen Tukholmaan.

möhippa

Viikonlopun vietto sijoittui vapun jatkeena Tukholmaan polttareiden merkeissä. Mistään perinteisestä sidotaan morsian puuhun viikonlopusta ei ihan ollut kyse (vaikka köydet ja nippusiteet olisivat hyvin kevään 2015 trendeihin sopineetkin) mutta kamera roikkui silti mukana vain lauantai päivän ja sunnuntai aamun. Polttari-ilta sen sijaan jäi vain muistikuvien ja suttuisten iphone räpsyjen varaan ja loppui ruotsalaisten nostalgiabiisien lomassa kaikuviin lauseisiin Ut! Ut! Ni måste verkligen sluta nu!

Mémoires françaises

Ranskan Ellen Decoration numeroa selaillen ja kuvia läpikäyden ja käsitellen palasin taas hetkeksi Ranskatunnelmiin ja yritin saada ajatuksia pois ulkona hohtavista lumihangista ja autosta, joka odottaa lumen alta lapioimista. Viimeinen Ranskapostaus siis vielä tässä, jonka jälkeen palaan todennäköisesti takaisin remppa aiheisiin. Ja siitä vasta riittääkin kirjoittelemista. Mutta toistaiseksi vielä palmuja, katukahviloita, vanhaa arkkitehtuuria, herkuttelua koko loppuvuoden edestä ja ihania maisemia ja muistoja. 

Thoughts in Paris

Nopeasti vierähti 6 päivää ja nyt istun taas Pariisissa Charles de Gaullen lentokentällä ja odotan jatkolentoa kylmään Helsinkiin. Lämpötilan laskusta huolimatta fiilis on yhtä korkealla kuin se on ollut koko viikon. Montpellier todella teki hyvää. Eikä tunnelmia ainakaan laskenut melko läpinäkyvän hyvä palvelu turvatarkastuksessa ja kehu kauniista hymystä kaiken kiireen keskellä. Kyllä ne ranskalaiset välillä osaa. Näppis meinasi jo ruveta laulamaan kaikista niistä pienemmistä ja suuremmista hymynaiheuttajista ja lähimenneisyyden muistoista kunnes tajusin ettei 20 minuutin aikani boardauksen alkamiseen riittäisi. Pidän siis luettelon lyhyenä ja tiivistän kaiken lauantaina räpsitttyjen kuvien kera siihen, miten monta kokemusta, tuttavutta ja ajatusta rikkaampana (ja muutamaa kynsilakkaa, huulipunaa ja macaronpakettia köyhempänä) palaan kotiin kaiken sen luo, mitä vajaassa viikossa olen ehtinyt kaipaamaan ja odottamaan.

Ainiin, taidan olla oikealla portilla. Erehtyminen on aika epätodennäköistä kun jono yltää jo seuraavalle portille ennen kuin boardausta on ehditty edes aloittaa.

Black and White a Montpellier

Auringonpaisteella riittää ohut neule mutta sateen kastelemilla kaduilla on näinkin etelässä ihanaa kääriytyä Stradivariuksen super pehmeään karvaunelmaan. Pieni shoppailija pääsi pitkästä aikaa kunnolla irti ja kuvissa näkyykin myös toiset kengistä, joista aiemmin kirjoittelin, oops. Paljon rakkautta ensi silmäyksellä.

jacket Vila / cardigan Stradivarius / jeans Hollister / bikers MTP / bag Furla

100% en vacances

Hassua, että jollekin kaikki tämä, mikä mulle täällä on eksoottista ja vain lomaan kuuluvaa, on toiselle tavallista arkea kotikaupungissa. Lämpimän kostea etelän tuoksu, valoja heijastavat sileät katukiveykset, a emporter croissantit Paulista, katuja reunustavat palmurivistöt, small talkista venyvät keskustelut joista en itse ymmärrä kuin muutamat sanat sieltä täältä, vanhat kauniit koristeelliset talot, kapeat kujat ja ympärillä soriseva omiin korviin niin vieraalta mutta kauniilta kuulostava ranska, jota toinen puhuu ihan sujuvasti. 

Suomessa ei varmasti tulisi mieleenkään pimeällä vesipisaroiden ropistessa sateenvarjoon jäädä nauttimaan ensimmäisen illan lasillisia ulos. Ranskalaisista suurin osa kuitenkin meidän laillamme valitsi sisätilan sijasta punaisena hohtavan terassin. Coctailit ananaspaloineen ja valotikkuineen terassilla vesisateessa. Täällä toimii. Ja lämpölamputkin paahtamassa niskaan vaikka ilmankin olisi tarjennut.

Macaronit naapurileipomosta, junamatkat naapurikaupunkiin, uudet ihmiset, tehokas ranskan opetus erinnäisen sovelluksen kautta, ihan vain oleminen, perjantain super brunssi, ympäriinsä päämäärättömästi haahuileminen, pitkän kaavan kuulumisten vaihto, syöminen ulkona auringonpaisteessa, lupa ostaa kahdet melkein samanlaiset kengät, arjen täysi hylkääminen ja palmut, varsinkin palmut - sellaisia asioita, joita jokainen todella välillä tarvitsee.

Paris, toujours une bonne idée

Pitkän tauon jälkeen kirjoittelen taas. Istun Pariisin Charles de Gaullen lentokentällä ja odotan jatkolentoa kohti Montpellieriä. Aurinko paistaa valtavista lattiasta kattoon kohoavista ikkunoista, ihmiset kuhisevat ympäriinsä, vastapäätäni istuva mies poraa katseellaan reikää otsaani, suuren tilan täyttää puheensorina, epämääräinen kitaran rämpytys ja ympärillä kaikuvat kuulutukset, joista yritän napata mahdollisimman monta tuttua sanaa. Viimeisimmästä ymmärsin sanan Barcelona. Aamupala croissantin ja suurimmman koskaan nähneeni macaronin onnistuin kuitenkin ilmeisesti ihan ymmärrettävästi tilaamaan takaltelevalla ja hajoamispisteeseen ruostuneella ranskallani. Vaikemmaksi menee siinä vaiheessa kun barista kysyy jotain, jonka merkityksen voin vain päätellä ja arvata ja lopulta vastata: non, c'est bon comme ca!