Joskus niinkin yksinkertainen asia kuin kuuma vesi ja shampoon hierominen päähän saa ajatukset muuttumaan yhtäkkiä niin paljon selkeämmiksi. Ikään kuin saippualla olisi yhtä puhdistava vaikutus ajatuksiin kuin likaisiin varpaanväleihinkin. Kaikki se ylimääräinen irtoaa ja katoaa viemäriin.
Jossain siellä höyryävän veden ja vaahtoutuvien kuplien seassa tajusin, ettei minun ole pakko saada kaikkea sitä, mitä olen luullut tarvitsevani. Voin päästää itseni helpommalla. Ainakin toistaiseksi. Ja kavuta korkeammalle vasta sitten kun tikkaiden ensimmäiset askelmat on ruuvattu paikoilleen. Suoraan korkeimmille askelmille kun on kovin vaikea kiivetä jos perusta puuttuu.
Niinpä päätin antaa itselleni luvan luovuttaa. Tietoisesti luovuttaa mutta ei hylätä unelmiani. Vain helpottaa niiden tavoittelua ja siirtää niitä myöhemmäksi. Vaikka pääni kuinka on tuputtanut minulle faktoja siitä, miten kaiken pitäisi tapahtua nyt, on alitajuntani koko ajan yrittänyt saada minua ymmärtämään ettei vielä ole kiire. Tarvitsin vain sen torstaiaamuisen kuuman suihkun tajutakseni mitä olen itselleni kokoajan yrittänyt sanoa.
Joskus saa ja kannattaakin valita se lyhin tie ja kömpiä sieltä, mistä aita on matalin. Sillä korkeat tavoitteet, stressi ja oman hyvinvointini ja mieleni kustannuksella rehkiminen ei tee minusta onnellista. Elämää on vielä paljon edessä ja aikaa aidan korkeimman kohdan yli kiipeämiselle on runsaasti. Kaikkea ei tarvitse tehdä ja saada heti, nyt. Sitä oikeaa aikaa on joskus hyvä odottaa sillä myös se, aika, tarvitsee välillä aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti