stockholm

Kuten kaikki ilmiöt kumppareiden ja shortsien yhdistelmästä kahvilaketjuihin, myös kevät saapui Tukholmaan aikaisemmin. Puut loistivat vihreinä auringonpaisteessa ja ohuella trenssillä tarkeni helposti vielä illallakin. Viikonloppu tuntui viikolta ja  nyt odotan Darinin Ta mig tillbaka biisin soidessa repeatilla kolmen viikon päässä hämöttävää uutta reissua toivottavasti silloin jo kesäiseen Tukholmaan.

möhippa

Viikonlopun vietto sijoittui vapun jatkeena Tukholmaan polttareiden merkeissä. Mistään perinteisestä sidotaan morsian puuhun viikonlopusta ei ihan ollut kyse (vaikka köydet ja nippusiteet olisivat hyvin kevään 2015 trendeihin sopineetkin) mutta kamera roikkui silti mukana vain lauantai päivän ja sunnuntai aamun. Polttari-ilta sen sijaan jäi vain muistikuvien ja suttuisten iphone räpsyjen varaan ja loppui ruotsalaisten nostalgiabiisien lomassa kaikuviin lauseisiin Ut! Ut! Ni måste verkligen sluta nu!

m o m e n t c o l l e c t i n g

En ole kuvaillut vain omaksi ilokseni kuukausiin ja sitten valitsen päivän jolloin tuulee niin kovaa, että tärähtämättömän kuvan ottaminen tuntuu vaikeammalta kuin juoksuhiekassa vaeltaminen painot jaloisssa. Tuuli työntää niin kovaa, että meinaan jatkuvasti lennähtää johonkin suuntaan tai vähintään kädet huojahtelevat tuulen mukana minne sattuu - vaikka kuinka yritän nojata milloin mihinkin ja puristaa kameraa kaikin tuulta vastaan tappelemisesta ylijäämin voimin. Tasapainoiluhaasteen lisäksi huikeeta vauhtia ylitse pyyhältävät pilvet vaihtelevat valaistusta noin kymmenen sekuntin välein, joka luonnollisesti hiukan vaikeuttaa kuvan valottamista. Eikä yhtään helpota tuo tuuli senkään suhteen, että superherkät silmäthän vuotavat kilpaa Niagaran putousten kanssa (ja voittavat kirkkaasti), joka sekä näkemisen että oman toiminnan vaikeuttamisen lisäksi saa myös vastaantulijat katsomaan hiukan kummallisesti säälin ja ihmetyksen sekaisin ilmein. Näyttävästi ja haasteet voittaen palasin siis takaisin kuvaamisen ja bloggailun pariin. 

Welcome home

Vihdoin sain kerättyä itseni ja näpyteltyä osoitekenttään sen jo niin vieraalta tuntuvan blogger.com. Sanoja tuntuu olevan vaikea löytää kun sanottavaa on ehtinyt kertyä niin paljon. Muutto lähes valmiiseen asuntoon tapahtui päivää ennen vuodenvaihdetta ja rakettien paukkuessa korkattiin parhaalla porukalla sekä uusi vuosi, uusi asunto että uusi elämäni kyseisessä asunnossa. 

Siitä on nyt melkein kuukausi ja täällä alkaakin pikkuhiljaa näyttää asutulta. Remppakuviot on saatu valmiiksi ja nyt puuttuu enää viimeistenkin sisustuspäätöksien lukkoon lyöminen. 

Ihan koko asuntoa en ole saanut vielä kuvattua mutta tässä alkajaisiksi pientä kurkkausta nykyiseen rakastettuun kotiini.