Remppajuttuja at the moment

Pientä remppapäivitystä pitkästä aikaa. Mitään suurta ei asunnolla ole seinien ja kattojen jälkeen valmistunut. Keittiö ja lattiat on kuitenkin jo matkalla eli suurempiakin muutoksia on pian luvassa;) Sen sijaan viimeiset pari viikkoa on kulunut pienempien hommien parissa. Ikkunalaudat alkaa pikkuhiljaa näyttää muutaman tasoituskerran ja sormet puhki hiomisen tuloksena valmiilta. Keittiö on tyhjennetty ja alas revitty seinäkerros on tasoitusvaiheessa. Olkkarin komero on maalattu ja näyttää nyt siltä, että sinne haluaa laittaakin jotain. Ennen kunnostamista kun pelkkä ajatus hirvitti ja inhotti. Seuraavaksi olisi luvassa muiden kaappien parissa jatkamista, ikkunasyvennyksien hiomista sekä maalaamista, sähköjuttuja ja sitä keittiön seinää, joka aiheuttaa eniten päänvaivaa. 

Pikkuhiljaa alkaa uhoamani kahden kuukauden maaginen rajakin tulla vastaan ja vielä ollaan ihan vaiheessa. Pakko se kai on myöntää, että pikkuisen yliarvioin oman tehokkuuteni. Kyllä se koulu ja muut jutut vaan syövät aikaa yllättävän paljon (krhm..tämäkin viikonloppu menee juhliessa..). Kesällä kun helposti pystyi viettämään asunnolla 6 tuntia putkeen ja saada ihmeitä aikaan yhdessä päivässä. Ennen ensilumia aion joka tapauksessa asua uudessa valmiissa asunnossa, se on varma!

Daily snaps & confusion

Jostain taas nappasin itselleni flunssan. Lieneekö remppapölyn, liian vähäisten neulekerroksien vai väärään aikaan hengittämisen tulos. Vai kokeeko kroppani vain näin kuukauden välein tarpeelliseksi hidastaa menoa vähän ja jättämään työt ja rempan hetkeksi tauolle. Sen verran olen kuitenkin saanut armoa, että kouluun olen päässyt kun sairastelu on ajoittunut lähinnä viikonlopuille. 

Toinen, joka kokee tehtäväkseen vauhtini jarruttelemisen on tämä kirottu läpppäri, joka joutaisi jo sivuun uuden kovasti odottelemani Macin tieltä. Onhan se mukavaa kun klikkausten välillä ehtii miettimään syntyjä syviä ja kirjoittelemaan puolet postauksesta puhelimella valmiiksi ennen kuin on päässyt bloggeriin asti mutta tässä vaiheessa kun pikselielämäni keskipisteeksi kasvanut Lightroom ei enää suostu aukeamaan on asiat pahasti pielessä. Taantuminen takaisin Picasaan ei. ole. okei. 

Ja jos nyt syvennytään vielä tähän niin paljon rakastamaani ainakin vaihtelevasti melkein aina toimivaan elektroniikan maailmaan, mainitsen myös on/off suhteestani iphonen ja sen laturin johdon välillä. Pikku hiljaa päivä kerrallaan välit alkoivat viiletä kun kommunikaatio piuhan ja puhelminen välillä alkoi takkuilemaan. Milloin latasi, milloin ei. Yleensä parin suostuttelun jälkeen laturi kuitenkin aina lämpesi. Alkuviikon kauniina syyspäivänä suhde alkoi kuitenkin rakoilemaan niin pahasti, että laturi heitti sormuksen kaivoon ja jätti iphone raukan 10% akkuineen kylmästi pärjäämään yksinään. Uuden kumppanin löytyessä alkoi vanha suola kummasti kuitenkin janottaa ja heti korvaavan johdon päästessä kotiin asti tottelikin vanha pinkki piuha vailla minkäänlaista riidan haastamista. 

Ja tähän loppuun elektroninen kumppanini draamaqueenmaisesti ilmoitti muistinsa olevan täynnä. Jälleen. Juurihan sen tyhjensin? Ja siitä päästäänkin kysymykseen: luottaako vielä kuvien ja muiden tilaa syövien sisältöjen siirtämisessä vanhaan vaaaleanpunaiseen vai heittääkö se uuden tieltä kylmästi pelistä ulos. Toinen mahdollisuus vai uutta verta tilalle?

Penkkiurheilun ja Chai latten liitto

En ole koskaan elämässäni pahemmin seurannut urheilua ja lajeista mulle se kaikista tuntemattomin onkin nimeltään penkkiurheilu. Kuka niitä pelejä oikein jaksaa tuijottaa, kaikki ihan samanlaisia. Itselleni riittää ihan mainiosti lopputuloksen kuuleminen jos sitäkään koen tietoisuuteeni tarvitsevani. Tänään joku pieni urheilufanaatikko sisälläni taisi kuitenkin herätä päälle 20 vuotta kestäneiltä uniltaan kun vietin iltaa tennistä ruudusta tuijottaen. Tennistä. Kaikista urheilulajeista ehkä katsojan näkökulmasta tylsintä. Pom, pom, pom, pom, pää kääntyy oikealle, pää kääntyy vasemmalle. Muutama turha selostajan kommentti ja taustalla pelaajille ominaista kiusallista ähkintää.

Tennis ei kuitenkaan ollut aihe, josta alunperin tulin tänne kirjottelemaan vaan syyskauden eka Chai Latte ja Cafe Johan & Nyströmin superviihtyisä, idyllinen ja pirtsakka terassi. Koko kesä oli tarkoitus joku päivä eksyä sinne kultaisten sipulien juureen mutta suunnitelma toteutui tyypillisesti vasta ihan extemporena nyt syksymmällä. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan ja terassillakin tarkeni vielä hytisemättä, joten mikäs siinä. Ne syyskauden avajais lattet päädyttiin lopulta hakemaan ihan muuualta mutta vähän jäi kyllä houkuttelemaan ajatus kylmemmästä päivästä kahvilan viihtyisissä sisätiloissa lämmin Chai kuppi kädessä. Pakkohan sekin on joku päivä mennä testaamaan. Oikein positiivissävytteisen, joskin hieman eilisen pikkulauantain aiheuttamasta ei niin hyvästä olosta kärsineen torstain päätteeksi painan nyt läppärin kiinni ja pään tyynyyn toivottaen kaikille hyvät yöt.

Kiitollisuusprojekti osa II

Yleensä supernopeasti ohi hujahtava viikonloppu tuntui tällä kertaa kestävän pari ekstra vuorokautta kun päivät venyivät huomattavasti normaalia pidemmiksi ja tekemistä riitti. Koko sunnuntai on mennyt vain yhden asian parissa, remppaillessa, kun taas lauantaihin mahtui vaikka mitä eri suunnitelmia. Päivä lähti käyntiin aamuvuorolla, jonka jälkeen oli vaihtoehtoina roadtrip Fiskarsiin tai pyörähdys sisustusbloggaajien kirpparilla Pasilassa. Lopulta päädyin kuitenkin Habitaremessuille ja kyllä kannatti! Siitä lisää sitten sisustuspostauksissa joskus myöhemmin;) Kotiaiheissa pysyen käväisin vielä asunnolla ja tein pieniä remppajuttuja kaverin avustuksella. Ilta taas meni rennoissa fiiliksissä Heidin luona susheja kokkaillessa. Viinivalinta tosin meni ihan metsään mutta ruokapuoli osui onneksi ihan nappiin. Positiivisen viikon päätökseen sopiikin hyvin puuttuvaan kolmeentoista kiitollisuudenaiheeseen vastaileminen. Edelliset kohdat löytyy täältä ja alkuperäinen kiitollisuusprojekti taas täältä. 

16. Something you own. Koska on ihan mahdotonta valita jotain, mistä todella oikeasti tosissaan elämätaikuolematyylillä olisin kiitollinen, valitsen superpehmeät valtavat valkoiset tyynyni, jotka vielä ostopakkauksissaan odottavat muuttoa uuteen kotiin;)

17. A Room. Huone, jonka keskellä nyt istun ja jossa olen viimeiset toistakymmentä vuotta asunut.

18. A Choise. Jos en nuorempana olisi ottanut riskiä ja mennyt täysin vieraaseen uuteen kouluun, en olisi tutustuut kaikkiin niihin ihaniin ja elämääni niin paljon muuttaneisiin ihmisiin, jotka edelleen tunnen.

19. A Book. Saku Tuomisen Hyvä Elämä, joka sai minut taas lukemaan.

20. Something about your best friend. Vaikka välimatka olisi kuinka pitkä ja vaikka se kestäisi kuinka kauan, tuntuu tavatessa siltä kuin välissä ei olisi ollut mitään.

21. Something that's easy to take for granted. Terveys.

22. An Expectation. Fiilis, joka syntyy kun korkeimmatkin odotukset täyttyvät tai jopa ylittyvät. 

23. Something you've seen. Palataan taas Dubaihin. Vapaa kameli aavikolla. Jotain ihan uskomattoman hämmentävää ja ikimuistoista. Samaan sarjaan kuuluu myös kyseisen kaupungin uskomattomat pilvenpiirtäjät, joita katsoessa tuntuu kuin kaatuisi yhtä aikaa joka suuntaan. 

24. A physical trait you have. Kokonaisuus:)

25. Something you know. Olen joka kerta yhtä kiitollinen ja otettu kun joku kertoo minulle jostain itselleen tärkeästä. Ja mikä tiedosta tekee vielä tärkeämpää on se, ettei sitä tiedä moni.

26. Criticism you've received. Viimeisimpänä saatu kritiikki on tullut koulusta ja sitähän sinne on menty vastaanottamaan. Jos kritiikkiä pitää haukkuna on mahdotonta kehittyä tai oppia siitä mitään.

27. A Simple pleasure. Farkkujen vaihtaminen kollareihin ja sauna salin jälkeen.

28. Free (write what you want). Olen ääärimmäisen kiitollinen helteisestä heinäkuusta tänne syyskuun puoleen väliin asti jatkuneista (okei joo olihan siinä välissä kylmempikin pätkä) lämpimistä säistä. Enpä olisi uskonut että vielä 13. syyskuuta kävelen ulkona topissa tarjeten neule vaan rennosti hartioilla roikkuen!

Kuvat Italiasta ja Dubaista

Kiitollisuudesta

Huomasin eilen monen ohikulkijan hymyilevän itsekseen enkä voinut olla tekemättä samaa itsekään, hyvä päivä. Juoksin matolla 20 min, uuvutin itseni ihan loppuun ja tunsin oloni todella onnelliseksi. Söin thaimaalaista neljännen kerran viikkoon enkä vieläkään usko koskaan kyllästyväni siihen. Mietin saunassa miksi niin kuumassa tulee kylmiä väristyksiä. Ajattelin rentoutua ja unohtaa kaikki huoleni kun tajusin jotain: vaikka hetken jopa yritin miettiä, en keksinyt yhtäkään. 

Näin positiivisissa fiiliksissä ajattelin vielä lietsoa tätä onnentunnetta ja osallistua kiitollisuushaasteeseen, jonka bongasin eilen täältä. Malttamattomana en kuitenkaan jaksanut ruveta toteuttamaan haastetta päivittäisenä vaan ajattelin luetella kaikki 28 kiitollisuudenaihettani lyhyesti putkeen. Joko yhteen tai kahteen postaukseen, katsotaan nyt miten pitkän listasta saan. 

1. A Person. Ensimmäisenä mieleen tulee syksyn uudet tuttavuudet mutta tärkeinä tietenkin myös kaikki ne, jotka ovat säilyneet yläasteelta ja sitäkin kaukaisemmista ajoista asti.

2. A role you've played. Hyvän ystävän rooli - ei kaveri tai tuttu vaan aito ystävä.

3. A Place. Tuleva kotini, johon olen suuren osan ajastani melkein puolentoista kuukauden ajalta laittanut.

4. An Experience. Dubai. Vieras kulttuuri ja kaikki koko kaupungissa.

5. A Talent you have. Visuaalisuus, jolla haaveissani ja suunnitelmissani aion itseni vielä joku päivä elättääkin.

6. A Failure. Virheiden kautta oppii aina paremmaksi.

7. A Job. Helposti niin itsestäänselvyydeltä tuntuva arkinen asia, jota monella kuitenkaan ei ole.

8. Words. Kehu, joka on rehellinen ja jota sen sanoja todella tarkoittaa. Kiitos kaikista niistä:)

9. A Photo. Mahdollisuus toteuttaa sitä, mistä todella pidän ja kehittyä siinä.

10. A Memory. Kaikki ne kaukaiset muistot, jotka tietyissä tilanteissa palaavatkin yhtäkkiä niin lähelle.

11. Something you were taught. Ei ehkä ihan tärkeysjärjestyksen ykkösenä mutta lähiaikoina kerrostalossa asuvana useasti mielessä käyneenä ylipäänsä asiallinen ja kohtelias käytös.

12. An Opportunity. Uudet elämäntilanteet tuovat eteen uusia ihmisiä, jotka tuovat elämään uusia mahdollisuuksia. Yksi toivottavasti toteutumassa pian.

13. An Ability. Klassisesti vastaan kyvyn nähdä, kuulla, tuntea, puhua ja liikkua.

14. A Blessing. Samalla linjalla jatkaen puhdas vesi, koti, rauha, ruoka ja lista jatkuu jatkuu... Itsestäänselvyyksiä meille muttei kaikille.

15. An Annoyance. Pienenä arkisena asiana sotkuisuuden aiheuttama v*tutus saa usein tämänkin laiskiaisen siivoustuulelle.

†

Yksi ei mitenkään keskimääräistä tapahtumarikkaamman mutta silti hyvin erityisen viikonloppuni osasista oli veljen konfirmaatio. Puku päällä ja kravatti kaulassa, milloin siitä tuli noin vanha? Lukisin itseni niihin kerran vuodessa kirkkoihmisiin, jotka ihan vain tavasta kuuluvat kyseiseen laitokseen. Onhan sitä kirkollisveroa nyt aika mukava maksella ja voisihan sitä joskus pistäytyä alttarilla kermakakkuun kääriytyneenä. Nyt ajauduttiin kyllä ihan eri juhlaan kuin mistä kuvat puhuvat. Pointti oli siis, että viihdyin kirkossa silti hyvin - kameran kanssahan viihdyn ihan missä vain.

Takaisin asiaan. Saavuin hyvin paheksuttavan ja hiukan liian syvälle juurtuneen tapani mukaan paikalle muutaman minuutin myöhässä. Tyylikkäästi, juuri niin kuin kuuluukin. Mieleeni piirtyy nyt kuva hiljaisesta hetkestä kirkon penkkirivien välissä, jonka rikkoo korkojen muka varovainen ja kiireinen kopina. Ei, itselläni oli kuitenkin onneksi turvalliset ja päkiöiden varassa kävellessä myös huomaamattoman hiljaset loaferini, onneksi.

Myöhästymisessäni oli toinenkin hyvä puoli, matalapohjaisen ja hiljaisen kenkävalintani lisäksi. Missasin nimittäin kirkkoon levinneiden auringonsäteiden houkutteleman sisäisen kuvaajani iloksi täysin kuulutuksen, jossa kehoitettiin vieraita kuvaamaan ainoastaan omalta paikaltaan. Itsehän istahdin luonnollisesti takariviin, josta käsin kuvasaldo olisi jäänyt aika yksipuoliseksi. No minähän kun onnekkaana en tätä liikkumiskieltoa ollut ajoissa kuullut, käytin aikani muiden rukoillessa ja virsiä laulaessa kierrellen ympäri kirkkotilaa milloin minkäkin yksityiskohdan perässä. Joku muu olisi mahdollisesti voinut keksiä kyseenalaistaa ympäriinsä pyörimistä kun muu kirkkokansa kiltisti istua nökötti paikallaan. Itselläni moinen ajatus ei kuitenkaan käynyt mielessä. Muuthan eivät vain viitsineet nousta.

Back on track

Nyt on pahin flunssa selätetty ja päästy taas kiinni arkeen. Vaikea uskoa, että mennään jo torstaissa ja kohta on taas yksi viikko takana. Niin nopeasti aika vierähtää. Hassua muutenkin, epäsäännöllisiin työvuoroihin ja niiden mukana myös täysin sattumanvaraiseen viikkorymiin tottuneena tuntuu kummalliselta viettää viikonloppua aina samaan aikaan kuin muutkin ihmiset ja mieltää maanantai samanlailla viikon aluksi kuin muutkin. Ennen kun viikkoni saattoi alkaa torstaista ja vapaapäiviä olla maanantaista keskiviikkoon.

Pari päivää sitten uskalsin vihdoin taas avata salikaudenkin vaikka ihan terveenä en vielä ollutkan. Tuntui vain siltä, että jos joskus niin nyt. Ei huomenna, ei ensi viikolla, nyt. Melkein koko kesäksi annoin itselleni luvan jättää urheilemisen pois. Sillon kun tulee muutenkin tehtyä niin paljon kaikkea muuta ja liikuttua ulkona. Turha yrittää väkisin passittaa itseään juoksumatolle jos ei yhtään tunnu siltä. Hassua, sillä vielä keväällä olin ihan varma, että vietän koko kesän lenkkejä juosten mutta kummasti into juoksemiseenkin vain lopahti. Harmi sinänsä, sillä juuri kesän upeilla säillä juokseminen on kaikista mukavinta. Nyt syksyn saavuttua olikin taas aika ottaa itseäni niskasta kiinni ja pistää oma hyvinvointi ja kunto edelle. Ja kyllähän näitä pimeneviä iltoja ja sateisia päiviä ihan mielelläänkin viettää salilla hikoillen, toisin kuin kesän helteillä auringon paistaessa ikkunasta ja houkutellessa rannalle ja piknikeille.

scarf Design House Stockholm / sweater Zara / bf jeans Zara / bag h&m / loafers & Other Stories

Remontista: valkoista ja valoisaa

Työmiehet ovat nyt saaneet työnsä päätökseen ja asunnon rähjäinen ja betoninen fiilis on tasaisten valkoisten seinien ja kattojen myötä muuttunut siistiksi ja entistäkin valoisammaksi ja avarammaksi. Täällä ja täällä näkyvät seinät edellisissä vaiheissaan. Tämän postauksen kuviin verrattaessa näkee kyllä aikamoisen muutoksen. 

Täydellä rehellisyydellä voin sanoa, että meillä oli kyllä ihan mieletön tuuri työmiesten löytämisessä. Enpä ole ennen tainnut rakennusalan ammattilaisista kovinkaan suuria kehuja kuulla. Aikatauluista myöhstymisestä ja epätarkasta työstä sen sijaan kyllä. Tässä tuleekin sitten kehuja kaiken senkin edestä. 

Kuten aikaisemmin kirjoitin, tarjoutuivat Sisustus Camomillen miehet ihan oma-aloitteisesti auttamaan meitä katon lisäksi myös seinien kanssa. Seinien tasoitus ja hiominen on sen verran kovaa hommaa, että olisimme sen muuten suosiolla jättäneet väliin. Suoraan karisevalle kiviseinälle maalaaminen ei kuitenkaan olisi ollut hyvä idea. Maali ei ensinnäkään olisi välttämättä pysynyt seinässä kovinkaan kehuttavasti ja sen lisäksi seinästä irtoava hiekka ja pöly olisi todennäköisesti hajottanut telat joilla seiniä maalataan (ehkä sanomattakin selvää, että koko maalausprosessi olisi tällöin ollut haastavahko). 

Sen lisäksi, että he omaaloitteisesti tarjoutuivat auttamaan meitä seinien kanssa, yllättivät he myös parilla ihan täysin ekstra jutulla. Vikana päivänä paikkoja tarkistellessa ilmeni, että miekkoset olivat vetäneet tasoitteet myös ikkunasyvennyksiin ja pohjamaalanneet yhden ihan ylimääräisen katon sekä makuuhuoneen seinät, jotka kaikki meidän oli alunperin tarkoitus tehdä itse. Mitä vielä - jalkahierontaa?

Siitä päästiin siis suoraan maalaushommiin eli viimeistelemään seinät ja katot pintamaalilla (jonka samaiset työmiehet olivat ihan meille asunnolle asti hankkineet ja raahanneet!). Eilen aloitettiin kattojen kanssa ja tänään saatiin homma pakettiin. Huomenna seinien vuoro! Pikku hiljaa alkaa asunto olla jo aika upeassa kunnossa.