December

Sieltä se joulukuu taas tuli, yhtä (lumettomista)puskista ja yllättäen kuin ennenkin. En ole vielä oikein ehtinyt innostua koko joulufiilistelystä vaikka glögiä onkin tullut hörpittyä vaikka millaisina versioina ja pipareita syöty jo varmaan ainakin pellilllinen. Enhän edes tiedä missä tulen tulevan joulun asumaan. Muuttolaatikoiden keskellä mutustaa kyllä mielellään Fazerin kalenterin antimia mutta valojen ja koristeiden ripustelun jätän mielummin uuteen kotiin, oli se sitten tänä tai ensi vuonna. Ensimmäiset joulukoristeet tuli kuitenkin jo hankittua: kaksi kaunista antiikkisenoloista erikokoista ripustettavaa palloa Ranskasta. Enää niistä puuttuu tyyliin sopivat nauhat. Perinteinen joulufiilis on siis vielä aika hakusessa mutta onhan tässä vielä 21 päivää aikaa sitä etsiä, syödä vielä pari pellillistä pipareita, kääriytyä viltteihin kynttilän valossa ja vaihtaa soittolistat jouluisempiin. 

C H A N G E

Syksy on jo paljon pidemmällä kuin näissä kuvissa. Suurin osa puiden lehdistä on jo alkanut leijailemaan viiltävän kylmän tuulen mukana alas. Ne kerääntyvät kasoiksi nurkkiin ja katujen varsille herättämään lapsenmielisen halun potkia niitä takaisin ilmaan tuulen vietäväksi. Pimeässä illassa, kaupungin valoissa ja taivaalta leijuvissa lehdissä on jotain kaunista. Ne ovat merkki jonkin loppumisesta mutta myös alkamisesta. Eikä oikeastaan vain loppumisesta ja alkamisesta vaan muuttumisesta. 

Joskus muutokset tuntuvat suurilta, välillä liiankin suurilta, vaikka oikeastaan ne ovat vain kokoelma useita pieniä asioita. Kun nämä mahdottomalta tuntuvat asiat pilkkoo pienempiin osiin on niitä helpompi käsitellä. Yksi ajatus kerrallaan, yksi teko kerrallaan. Yksi pieni muutos kerrallaan ja suurikaan ei tunnu enää ihan yhtä suurelta. Vaikka jotkut asiat voivat tuntua todella pahoilta on kaikessa aina jotain hyvääkin. Maailma on niin iso paikka, että kun vain jaksaa nostaa päätään näkee varmasti jotain kaunista.

Morning World

Elämä täällä ruudun todellisemmalla puolella arjen keskellä on muuttunut paljon viimeisten viikkojen aikana. Kai syksy aina on tietynlaista muutoksien aikaa mutta tämä vuosi on kyllä ollut kaikella tapaa ihan omaa luokkaansa. Ehkä vähäpätöisin mutta pikselielämäni kannalta kaikista tärkein ja mainitsemisen arvoinen muutos on kevääksi asti elämääni astunut Mac Book Pro. Koulun kautta saatiin vihdoin monien mutkien kiertämisen ja solmujen selvittelyiden jälkeen koneet kainaloon ja nyt sujuu kaikki kuvankäsittelystä ja blogista kouluhommiin ja omiin pikku projekteihin niin paljon kätevämmin ja hermoja säästävämmin. Tällaiset pienetkin elämää helpottavat jutut voivat tuntua erityisen hyviltä silloin kun kaikki muu on mullinmallin ja vielä vähän sekaisin. Pienistä asioista nauttiakseni suuntaankin nyt lauantain kunniaksi pitkän kaavan mukaiseen aamupalapöytään sisustuslehtikasan kanssa. 

Syksy

Viikko on hujahtanut ohi lehtien vaihtuessa vihreästä punaisen tuhansiin sävyihin ja ilmojen viiletessä entisestään. Linnut lentävät auroina etelään ja välillä tuntuu kuin eläisi kuplassa, jonka pieninkin ääni tai ajatus voi puhkaista. On niin kaunista mutta silti sisimmässään tietää, että kaikki muuttuu harmaaksi ja kylmäksi jossain vaiheessa. 

Ääni on poissa jo seitsemättä päivää, huulirasva kulkee taas laukussa päivittäin, balleriinat on jääneet hyllyyn ja aamulla pitää miettiä tarkeneeko trenssilläkään enää. Ei tarkene. Kaikki ei aina tunnu hyvältä ja oikealta. Kylmän syksyn ei pitäisi tulla vielä, auringon ei pitäisi laskea ennen seitsemää. Silti yritän muistaa, että vaikka elämä ei ole elokuvaa, voi siitä itse käsikirjoittaa juuri sellaisen kuin haluaa.

Daily snaps & confusion

Jostain taas nappasin itselleni flunssan. Lieneekö remppapölyn, liian vähäisten neulekerroksien vai väärään aikaan hengittämisen tulos. Vai kokeeko kroppani vain näin kuukauden välein tarpeelliseksi hidastaa menoa vähän ja jättämään työt ja rempan hetkeksi tauolle. Sen verran olen kuitenkin saanut armoa, että kouluun olen päässyt kun sairastelu on ajoittunut lähinnä viikonlopuille. 

Toinen, joka kokee tehtäväkseen vauhtini jarruttelemisen on tämä kirottu läpppäri, joka joutaisi jo sivuun uuden kovasti odottelemani Macin tieltä. Onhan se mukavaa kun klikkausten välillä ehtii miettimään syntyjä syviä ja kirjoittelemaan puolet postauksesta puhelimella valmiiksi ennen kuin on päässyt bloggeriin asti mutta tässä vaiheessa kun pikselielämäni keskipisteeksi kasvanut Lightroom ei enää suostu aukeamaan on asiat pahasti pielessä. Taantuminen takaisin Picasaan ei. ole. okei. 

Ja jos nyt syvennytään vielä tähän niin paljon rakastamaani ainakin vaihtelevasti melkein aina toimivaan elektroniikan maailmaan, mainitsen myös on/off suhteestani iphonen ja sen laturin johdon välillä. Pikku hiljaa päivä kerrallaan välit alkoivat viiletä kun kommunikaatio piuhan ja puhelminen välillä alkoi takkuilemaan. Milloin latasi, milloin ei. Yleensä parin suostuttelun jälkeen laturi kuitenkin aina lämpesi. Alkuviikon kauniina syyspäivänä suhde alkoi kuitenkin rakoilemaan niin pahasti, että laturi heitti sormuksen kaivoon ja jätti iphone raukan 10% akkuineen kylmästi pärjäämään yksinään. Uuden kumppanin löytyessä alkoi vanha suola kummasti kuitenkin janottaa ja heti korvaavan johdon päästessä kotiin asti tottelikin vanha pinkki piuha vailla minkäänlaista riidan haastamista. 

Ja tähän loppuun elektroninen kumppanini draamaqueenmaisesti ilmoitti muistinsa olevan täynnä. Jälleen. Juurihan sen tyhjensin? Ja siitä päästäänkin kysymykseen: luottaako vielä kuvien ja muiden tilaa syövien sisältöjen siirtämisessä vanhaan vaaaleanpunaiseen vai heittääkö se uuden tieltä kylmästi pelistä ulos. Toinen mahdollisuus vai uutta verta tilalle?

Penkkiurheilun ja Chai latten liitto

En ole koskaan elämässäni pahemmin seurannut urheilua ja lajeista mulle se kaikista tuntemattomin onkin nimeltään penkkiurheilu. Kuka niitä pelejä oikein jaksaa tuijottaa, kaikki ihan samanlaisia. Itselleni riittää ihan mainiosti lopputuloksen kuuleminen jos sitäkään koen tietoisuuteeni tarvitsevani. Tänään joku pieni urheilufanaatikko sisälläni taisi kuitenkin herätä päälle 20 vuotta kestäneiltä uniltaan kun vietin iltaa tennistä ruudusta tuijottaen. Tennistä. Kaikista urheilulajeista ehkä katsojan näkökulmasta tylsintä. Pom, pom, pom, pom, pää kääntyy oikealle, pää kääntyy vasemmalle. Muutama turha selostajan kommentti ja taustalla pelaajille ominaista kiusallista ähkintää.

Tennis ei kuitenkaan ollut aihe, josta alunperin tulin tänne kirjottelemaan vaan syyskauden eka Chai Latte ja Cafe Johan & Nyströmin superviihtyisä, idyllinen ja pirtsakka terassi. Koko kesä oli tarkoitus joku päivä eksyä sinne kultaisten sipulien juureen mutta suunnitelma toteutui tyypillisesti vasta ihan extemporena nyt syksymmällä. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan ja terassillakin tarkeni vielä hytisemättä, joten mikäs siinä. Ne syyskauden avajais lattet päädyttiin lopulta hakemaan ihan muuualta mutta vähän jäi kyllä houkuttelemaan ajatus kylmemmästä päivästä kahvilan viihtyisissä sisätiloissa lämmin Chai kuppi kädessä. Pakkohan sekin on joku päivä mennä testaamaan. Oikein positiivissävytteisen, joskin hieman eilisen pikkulauantain aiheuttamasta ei niin hyvästä olosta kärsineen torstain päätteeksi painan nyt läppärin kiinni ja pään tyynyyn toivottaen kaikille hyvät yöt.

Kiitollisuusprojekti osa II

Yleensä supernopeasti ohi hujahtava viikonloppu tuntui tällä kertaa kestävän pari ekstra vuorokautta kun päivät venyivät huomattavasti normaalia pidemmiksi ja tekemistä riitti. Koko sunnuntai on mennyt vain yhden asian parissa, remppaillessa, kun taas lauantaihin mahtui vaikka mitä eri suunnitelmia. Päivä lähti käyntiin aamuvuorolla, jonka jälkeen oli vaihtoehtoina roadtrip Fiskarsiin tai pyörähdys sisustusbloggaajien kirpparilla Pasilassa. Lopulta päädyin kuitenkin Habitaremessuille ja kyllä kannatti! Siitä lisää sitten sisustuspostauksissa joskus myöhemmin;) Kotiaiheissa pysyen käväisin vielä asunnolla ja tein pieniä remppajuttuja kaverin avustuksella. Ilta taas meni rennoissa fiiliksissä Heidin luona susheja kokkaillessa. Viinivalinta tosin meni ihan metsään mutta ruokapuoli osui onneksi ihan nappiin. Positiivisen viikon päätökseen sopiikin hyvin puuttuvaan kolmeentoista kiitollisuudenaiheeseen vastaileminen. Edelliset kohdat löytyy täältä ja alkuperäinen kiitollisuusprojekti taas täältä. 

16. Something you own. Koska on ihan mahdotonta valita jotain, mistä todella oikeasti tosissaan elämätaikuolematyylillä olisin kiitollinen, valitsen superpehmeät valtavat valkoiset tyynyni, jotka vielä ostopakkauksissaan odottavat muuttoa uuteen kotiin;)

17. A Room. Huone, jonka keskellä nyt istun ja jossa olen viimeiset toistakymmentä vuotta asunut.

18. A Choise. Jos en nuorempana olisi ottanut riskiä ja mennyt täysin vieraaseen uuteen kouluun, en olisi tutustuut kaikkiin niihin ihaniin ja elämääni niin paljon muuttaneisiin ihmisiin, jotka edelleen tunnen.

19. A Book. Saku Tuomisen Hyvä Elämä, joka sai minut taas lukemaan.

20. Something about your best friend. Vaikka välimatka olisi kuinka pitkä ja vaikka se kestäisi kuinka kauan, tuntuu tavatessa siltä kuin välissä ei olisi ollut mitään.

21. Something that's easy to take for granted. Terveys.

22. An Expectation. Fiilis, joka syntyy kun korkeimmatkin odotukset täyttyvät tai jopa ylittyvät. 

23. Something you've seen. Palataan taas Dubaihin. Vapaa kameli aavikolla. Jotain ihan uskomattoman hämmentävää ja ikimuistoista. Samaan sarjaan kuuluu myös kyseisen kaupungin uskomattomat pilvenpiirtäjät, joita katsoessa tuntuu kuin kaatuisi yhtä aikaa joka suuntaan. 

24. A physical trait you have. Kokonaisuus:)

25. Something you know. Olen joka kerta yhtä kiitollinen ja otettu kun joku kertoo minulle jostain itselleen tärkeästä. Ja mikä tiedosta tekee vielä tärkeämpää on se, ettei sitä tiedä moni.

26. Criticism you've received. Viimeisimpänä saatu kritiikki on tullut koulusta ja sitähän sinne on menty vastaanottamaan. Jos kritiikkiä pitää haukkuna on mahdotonta kehittyä tai oppia siitä mitään.

27. A Simple pleasure. Farkkujen vaihtaminen kollareihin ja sauna salin jälkeen.

28. Free (write what you want). Olen ääärimmäisen kiitollinen helteisestä heinäkuusta tänne syyskuun puoleen väliin asti jatkuneista (okei joo olihan siinä välissä kylmempikin pätkä) lämpimistä säistä. Enpä olisi uskonut että vielä 13. syyskuuta kävelen ulkona topissa tarjeten neule vaan rennosti hartioilla roikkuen!

Kuvat Italiasta ja Dubaista

Kiitollisuudesta

Huomasin eilen monen ohikulkijan hymyilevän itsekseen enkä voinut olla tekemättä samaa itsekään, hyvä päivä. Juoksin matolla 20 min, uuvutin itseni ihan loppuun ja tunsin oloni todella onnelliseksi. Söin thaimaalaista neljännen kerran viikkoon enkä vieläkään usko koskaan kyllästyväni siihen. Mietin saunassa miksi niin kuumassa tulee kylmiä väristyksiä. Ajattelin rentoutua ja unohtaa kaikki huoleni kun tajusin jotain: vaikka hetken jopa yritin miettiä, en keksinyt yhtäkään. 

Näin positiivisissa fiiliksissä ajattelin vielä lietsoa tätä onnentunnetta ja osallistua kiitollisuushaasteeseen, jonka bongasin eilen täältä. Malttamattomana en kuitenkaan jaksanut ruveta toteuttamaan haastetta päivittäisenä vaan ajattelin luetella kaikki 28 kiitollisuudenaihettani lyhyesti putkeen. Joko yhteen tai kahteen postaukseen, katsotaan nyt miten pitkän listasta saan. 

1. A Person. Ensimmäisenä mieleen tulee syksyn uudet tuttavuudet mutta tärkeinä tietenkin myös kaikki ne, jotka ovat säilyneet yläasteelta ja sitäkin kaukaisemmista ajoista asti.

2. A role you've played. Hyvän ystävän rooli - ei kaveri tai tuttu vaan aito ystävä.

3. A Place. Tuleva kotini, johon olen suuren osan ajastani melkein puolentoista kuukauden ajalta laittanut.

4. An Experience. Dubai. Vieras kulttuuri ja kaikki koko kaupungissa.

5. A Talent you have. Visuaalisuus, jolla haaveissani ja suunnitelmissani aion itseni vielä joku päivä elättääkin.

6. A Failure. Virheiden kautta oppii aina paremmaksi.

7. A Job. Helposti niin itsestäänselvyydeltä tuntuva arkinen asia, jota monella kuitenkaan ei ole.

8. Words. Kehu, joka on rehellinen ja jota sen sanoja todella tarkoittaa. Kiitos kaikista niistä:)

9. A Photo. Mahdollisuus toteuttaa sitä, mistä todella pidän ja kehittyä siinä.

10. A Memory. Kaikki ne kaukaiset muistot, jotka tietyissä tilanteissa palaavatkin yhtäkkiä niin lähelle.

11. Something you were taught. Ei ehkä ihan tärkeysjärjestyksen ykkösenä mutta lähiaikoina kerrostalossa asuvana useasti mielessä käyneenä ylipäänsä asiallinen ja kohtelias käytös.

12. An Opportunity. Uudet elämäntilanteet tuovat eteen uusia ihmisiä, jotka tuovat elämään uusia mahdollisuuksia. Yksi toivottavasti toteutumassa pian.

13. An Ability. Klassisesti vastaan kyvyn nähdä, kuulla, tuntea, puhua ja liikkua.

14. A Blessing. Samalla linjalla jatkaen puhdas vesi, koti, rauha, ruoka ja lista jatkuu jatkuu... Itsestäänselvyyksiä meille muttei kaikille.

15. An Annoyance. Pienenä arkisena asiana sotkuisuuden aiheuttama v*tutus saa usein tämänkin laiskiaisen siivoustuulelle.

Villasukkia ja marjamehua

Kirjottelin aiemmin syksyn olevan muutosten aikaa. Samalla linjalla jatkaen, mitä syksyyn kuuluu, olen taas jokavuotisena perinteenä saanut todeta sen olevan myös bakteerien, tartuntojen, villasukkien, vilttien ja kuuman mustaviinimarjamehun aikaa. Jep, kipeänä. Vastustuskykyni ei muutenkaan ole sieltä parhaasta päästä, joka työnantajallekin on varmasti tullut selväksi..krhm.. Ei siis tullut suurena yllätyksenä, että jo muutaman havaitun sairastapauksen jälkeen liityn itsekin samaan kerhoon. Kaktus kurkussa ja nenäliinapaketti kourassa. 

Toki on syntisen mukavaa vain maata kotona peittojen alla paksut sukat jalassa ja kuuma kuppi kädessä mutta varsinkin nyt tuntuu ettei aikaa todellakaan ole sairastelulle ja kotona makoilulle. Pari päivää energioiden palauttelua, The Great Gatsbyä ja aamiaisen syömistä sohvalla on ihan ok mutta pidempään en aikaani neljän saman seinän sisällä suostu viettämään. On opiskelu josta en haluaisi missata päivääkään, remontti joka ei etene mihinkään sängyssä makaamalla ja sitten löytyisi kalenterista vielä pari työvuoroakin. Minkäänlainen pidemmän luokan sairastelu on siis nyt ehdoton no-no. Tänään olen silti vielä hyvällä omallatunnolla nauttinut koko päivän Netflixin seurasta, vaihtanut yöpuvun päälle keskellä päivää ja ottanut riskin kuuman mehun kaatumisesta valkoisille lakanoille. 

Kiireessä kerkeää enemmän

Uusi arki on lähtenyt pyörimään todella hyvin. Paria hiukan turhan viimetipassa-aamua lukuunottamatta koulu on alkanut tosi positiivisissa merkeissä. Ihmiset vaikuttavat todella mukavilta ja koko luokassa on jotenkin ihanan rento fiilis. Taidan jopa olla pikkuhiljaa pääsemässä eroon esiintymiskammostanikin kun eilinen koko luokan edessä höpöttely meni niin kivuttomasti, jes! Ala tuntuu tosiaan ihan omalta enkä malta odottaa, että pääsen oppimaan kaikkea sitä, mistä ollaan alustavasti puhuttu. 

Ylemmän kuvan mukaiset rauhalliset Chai latte hetket tosin ovat kuluneelta viikolta jääneet vähän vähiin kun kokoajan on ollut menossa ja kiitämässä seuraavaan paikkaan. Koulua, töitä, asuntojuttuja.. Kiirettä pitää mutta vielä se kiire tuntuu ihan hyvältä. Olen huomannut olevani paljon tehokkaampi päivänä, jonka olen aloittanut aamuvuorolla tai koulupäivällä kuin pitkillä unilla. Tosin viikonlopun hyvinkin epätasaisen rytmin, pitkän perjantai-illan ja usean aamuvuoron jälkeen kroppa meni sen verran sekasin, ettei unirytmistä ollut enää sunnuntaina tietoakaan. Eilis aamuna heräsin meikit naamassa ja kaikki normaalivaatteet päällä aivan liian väsyneen illan jäljiltä. Ei niin kiva tapa herätä - ripsarit poskilla ja vaatteet kiristäen. Toivottavasti tämä on vain alkua ja oikea rytmi alkaa pikkuhiljaa löytyä. Ja mahdollisesti aikaa myös niille Chai hetkillekin;)

Muutosten syksy

Syksy mielletään usein jokskeenkin samanlaiseksi tai jopa suuremmaksi kynnykseksi ja uuden aluksi kuin vuodenvaihde. Itselleni tämän vuoden syksy on korkeampi kynnys kuin koskaan ennen. Asunnon remontoinnin ja vanhempien luota pois muuttamisen lisäksi aloitan taas pitkästä aikaa opiskelut. Ja vihdoin juuri sen alan, josta olen ollut kiinnostunut jo useamman vuoden. Pakko myöntää, että huominen kyllä jännittää. Onko ala sellainen kuin olen kuvitellut? Sopiiko se todellisuudessa minulle ollenkaan? Olenko tarpeeksi hyvä? Millaisia ihmisiä koulusta löytyy? Löydänkö edes oikeaan paikkaan? Olo on kuin pienellä ekaluokkalaisella keltainen huomiolippis päässä ja valtava reppu selässä. Hiukan eksyksissä mutta intoa täynnä.

Olen aina mieltänyt itseni luovaksi ihmiseksi ja viimeistään lukiossa ymmärsin ettei perinteinen nenä kirjassa yliopisto meininki ole minua varten. Graafinen suunnittelu sen sijaan tuntui juuri siltä omalta jutulta jo ensimmäisiä wikipedia artikkeleita alasta lukiessa. Kiikarissa on vielä joku päivä opiskelupaikka korkeakoulutasolla mutta sisäänpääsyprosenttien ollessa mitä on, hankin perus tiedot ja taidot ensin vuoden opistokoulutuksella. Suurella mielenkiinnolla ja supermotivoituneena kyllä odotan tulevia graafikon opintoja vaikka nyt vähän jännittääkin! 

Eikä ainoa jalkoja vapisemaan saava asia ole vain uusi ala vaan ihan kokonaan erilainen elämä. Uusi ympäristö arjelle, uudet aikataulut, uudet ihmiset, uudet rutiinit.. Ihan kaikki on uutta ja jo pari vuotta samassa tutussa työpaikassa (saati sitten viimeiset parikymmentä vuotta samalla asuinseudulla) viihtyneelle todella suuri muutos. Muutos on kuitenkin hyvästä ja tätä juuri tarvitsen. Joskus on pakko uskaltautua ulos mukavuusalueltaan, jotta pääsee elämässään eteenpäin. Uteliaana ja avoimin mielin siis otan syksyn muutoksineen vastaan.

Eat Sleep Rave Repeat

Riehakas ja ikimuistoinen wknd- viikonloppu on nyt takana. Oli muuten sunnuntaina energiat niin lopussa, että hyvä kun jaksoi käsiään nostaa. Kävelykin meinasi tuottaa ongelmia tanssimisesta kipeytyneiden lihaksien takia. Onneksi ravintolapäivä sattui sopivasti juuri tuolle samalle päivälle ja pääsi vähän herkuttelemaan palautumisen lomassa. 

Fiilikset oli kyllä ihan huipussa koko kaksi päivää vaikka energiatason eron perjantain ja lauantain välillä kyllä huomasi. Alankohan olla vanha, haha. Ensimmäisen päivän kaatosadekaan ei lannistanut vaan tanssittiin läpimärkinä loppuun asti. Hiukset ja vaateet vettä valuen mistään muusta välittämättä väkijoukossa hyppiminen tuntui jopa vapauttavalta. Ei tarvinnut huolehtia mistään. Välillä on hyvä vain päästää irti ja antaa kaiken turhan olla. Vaatteet voi pestä ja hiukset kuivuu. 

Positiivisuus ja sen merkitys on ollut paljon mielessä koko viikonlopun ajan ja mielestäni lause "Positive thoughts create positive people and positive people live positive lives." kiteyttää todella hyvin sen kaiken. Pienistä asioista kasvaa yhdessä suuria ja lopulta niillä on suurempi vaikutus elämään kuin voisi arvata. Turha stressaaminen, valittaminen ja ylimääräisen draaman ja negatiivisen fiiliksen luominen vain tekee omasta elämästä hankalaa ja levittää ympärilleen huonoa oloa samalla lopulta karkoittaen ihmisiä ympäriltään. 

Roadtrip

Kesään kuuluu vähintään yksi roadtrip kuumassa autossa, jossa ilmastointi tapahtuu ikkunoiden kautta (jos sitä nyt ilmastoinniksi voi kutsua). Nyt on sekin täydellisen kesän to do listalta merkitty tehdyksi. Suunnattiin taas muutama päivä sitten joka kesäisenä perinteenä pois kaupungista keskelle peltoja ja maalaiselämää Salmelaan kauniin luonnon ja taiteen keskelle. Vaikka parina päivänä ihan vain Espoonkin puolelle siirtyminen on riittänyt ihan hyvin sen rennon mökkifiiliksen saavuttamiseksi on välillä hauskaa lähteä kauemmaksikin. 

Kuten joka kesä, iskee kaikkien niiden taulujen tuijottelusta hullu inspispuuska ja polttava tarve marssia seuraavaan liikkeeseen ja ostaa valtava tyhjä taulu, jolle yhdistelisin lemppariteoksieni parhaan osat. Mustaa, valkoista, harmaan ja beigen sävyjä, valumaa, kerroksia, roiskeita, kohokuviota, paljon erilaisia siveltimenvetoja. Saa nähdä veisinkö ajatuksen tällä kertaa pidemmälle kuin vain inspiraatiotasolle vai jääkö taas vain suunnitelmaksi. Tällä kertaa moiselle taululle tosin voisi löytyä paikkakin;)