Oma aika on välillä se paras lääke kaikkeen. Vaikkei mikään sairaus vaivaisikaan. Tai edes huoli painaisi. Ennen luulin etten osaa olla yksin. Etten viihdy yksin. Paljon on muuttunut suhteellisen lyhyessä ajassa. Ennen en mistään hinnasta olisi lähtenyt yksin metsään vain kävelemään. Ensin juokseminen ja nyt vielä käveleminenkin. Yksin. Metsässä. Minä? Huh huh.
Olen kyllä onnellinen siitä, että olen oppinut viettämään enemmän aikaa itsekseni. Helppo tapa rauhottua ja rentoutua, nauttia vain hetkestä ja unohtaa kaikki ylimääräinen. Ja plussana vielä tietty kaikki se terveydellinen hyöty, joka liikkumisesta irtoaa. Kokeilinpa samalla varovasti taas juoksemistakin, vaikka urheilukieltoa onkin vielä pari päivää jäljellä. En vain voinut vastustaa ja hyvältähän se tuntui.
Nyt ulkoilun ja vanhan kellon mukaan neljältä heräämisen jälkeen on taas sellainen olo kuin joku olisi sitonut ripsiini pienet painot, joka väkisin vetävät silmiäni kiinni. Vastaan on melkein mahdotonta taistella... Ja tässä vaiheessa taistelu taisi muuttuakin mahdottomaksi kun parikymmentä minuuttia myöhemmin löysin itseni ihmeelliseen asentoon valahteena keskeneräinen lause näytöllä kuumotellen.
Seuraavaksi lähtö kohti keskustaa (jos en nukahda matkalla) metsästämään jotain pientä erityistä eräälle pienelle ja erityiselle;) Eilen tosin ikävä kyllä iskin silmäni johonkin, joka on kummitellut mielessäni siitä asti.. Saa nähdä saanko pidettyä itseni kurissa vai lankeanko houkutukseen.. Voi kyllä olla, että -20% alennuslappunen lompakon pohjalla saattaa vaikuttaa päätökseen.. Saa nähdä miten käy. Tulenko mieleltäni rikkaampana ja taloudelta köyhempänä takaisin vai toisinpäin?
coat Mango / jeans Zara / sneakers Nike Free / bag h&m / scarf Soaked in Luxury
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti