Joulufiilistelyä ja sisustusintoilua

Tällä hetkellä istun sängyssä kääriytyneenä kahteen vilttiin, seuranani uskollinen läppärini, uusi tuttavuus Laleh sekä täydellisen tunnelman luovat kynttilät ja pian myös nuori Carrie. Fiilis on hyvä mutta olo surkea. Jo aamulla töissä osasin aavistella etten taidakaan olla ihan terve. Vielä en ole uskaltanut mitata kuumetta mutta pelkäänpä hiukan, että se on palannut. Miksi juuri nyt kun sitä vähiten kaipasin? Juuri kun vapaani alkoivat ja juuri tälle viikonlopulle, jota olen odottanut kuukausia.

En haaveile tällä hetkellä yhdestäkään vaatekappaleesta. Sen sijaan minua vetää hullun lailla puoleensa kaikenlaiset kipot ja kupit, pehmeät tyynyt, pörröiset viltit, kauniit kynttilät, jouluvalot, lyhdyt ja muut koriste esineet. Stockan läpi kävellessäni ei vaateosastoa ohittaessani ilmennyt minkäänlaisia itsekuri ongelmia. Katse ei sinkoillut edestakasin etsien jotain haluttavaa kuten yleensä. Sen sijaan sisustuspuolella pää kääntyili jatkuvasti sinne ja tänne. Joka puolella oli niin kaunista, kotoisaa ja houkuttelevaa. Ainoa ongelma tässä inspiraatiopuuskassa on vain se ettei minnekään mahdu mitään uutta kun ei ole paikka missä säilyttää vanhaa. Pää pursuilee ideoita mutta tila puuttuu. Edes kovasti haluamani lyhty, jonka sisään asettelisin valkoisen nauhan ympärillä hohtavia jouluvaloja, ei löydä sopivaa paikkaa huoneestani.

Kävellessäni kohti Akateemista päässäni välähti ajatus Starbucksissa käväisemisestä. Tämä ajatus ei tosin viipynyt paria sekuntia pidempää. Jonon parempaa päätä ei edes näkynyt ja koko kahvila oli kyllä kaukana viihtyisästä. Ihmisiä vierivieressä huutamassa toistensa yli. Ei kiitos. Päädyin vaihtoehtoisesti mielihyvin kipaisemaan vähintäänkin yhtä herkullisen ja hemmottelevan Chai latten naapurin Robertsista. Kyllä, tällä kertaa jätin kupin kuvaamatta. Olisin todella ansainnut Chaini. Jos en olisi unohtanut hakea sitä! Pääkään ei selvästi tomi kunnolla kun kroppa taistelee uudestaan ja uudestaan uusiutuvaa flunssaa vastaan.

Keskustassa pyöriessa alkaa pikkuhiljaa kyllä se joulufiiliskin taas nostaa päätään kun ympärillä näkyy jo mitä kauniimpia valoja, kuusia ja koristeita. Ehkäpä itsekin jo pian ripustan omat valoni pimeitä koti-iltoja valaisemaan;) 

Jouluisissa teemoissa jatketaan. Tapasin tänään myös enkelin. Onnistuin siellä sisustusosastoilla jotenkin mystisesti kadottamaan ajantajuni kokonaan ja pidin sitten autoa parkissa 4 minuuttia yli varojeni. Ensin en tiennyt mitä ihmettä teksin kunnes en vain enää nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin niellä ylpeyteni. Supernöyränä ja nolona matelin pari askelta lähemmäs viereisellä maksuautomaatilla seisovaa pariskuntaa ja sopersin jotain sinne päin kuin "mm.. anteeksi.. multa puuttuu euro, eikä käteistä löydy enempää..." Ystävällinen nainen hymyili ja ojensi minulle euron kolikon ihmettelemättä sen enempää. En ole pitkään aikaan tuntenut itseäni niin noloksi enkä myöskään ollut niin kiitollinen. Onneksi maailmasta löytyy vielä pieniä arjen enkeleitä, jotka pelastavat tällaisista pienistä pulmatilanteista. Liikenteessä tällaisia hyväntekijöitä sen sijaan saa välillä etsiä oikein suurennuslasin kanssa. Kaistaa vaihtaessakin saa kuvitella naarmut kylkeensä ennen kuin vilkun viesti menee perille ja vierelle muodostuu pieni henkilöauton mentävä kolonen.

Näissä tunnelmissa jatkan potemista täällä vilttien alla ja siirryn seuraavaksi ruokapöydän kautta Carrie diariesin pariin!

P.S. Ja taas mennään puhelimen laadulla (johon olen kyllä puhelimeksi supertyytyväinen). Pitäisi kyllä vain jaksaa kantaa sitä kameraa mukana. On ne kunnon kuvat vaan niin paljon palkitsevampia.