Villasukkia ja marjamehua

Kirjottelin aiemmin syksyn olevan muutosten aikaa. Samalla linjalla jatkaen, mitä syksyyn kuuluu, olen taas jokavuotisena perinteenä saanut todeta sen olevan myös bakteerien, tartuntojen, villasukkien, vilttien ja kuuman mustaviinimarjamehun aikaa. Jep, kipeänä. Vastustuskykyni ei muutenkaan ole sieltä parhaasta päästä, joka työnantajallekin on varmasti tullut selväksi..krhm.. Ei siis tullut suurena yllätyksenä, että jo muutaman havaitun sairastapauksen jälkeen liityn itsekin samaan kerhoon. Kaktus kurkussa ja nenäliinapaketti kourassa. 

Toki on syntisen mukavaa vain maata kotona peittojen alla paksut sukat jalassa ja kuuma kuppi kädessä mutta varsinkin nyt tuntuu ettei aikaa todellakaan ole sairastelulle ja kotona makoilulle. Pari päivää energioiden palauttelua, The Great Gatsbyä ja aamiaisen syömistä sohvalla on ihan ok mutta pidempään en aikaani neljän saman seinän sisällä suostu viettämään. On opiskelu josta en haluaisi missata päivääkään, remontti joka ei etene mihinkään sängyssä makaamalla ja sitten löytyisi kalenterista vielä pari työvuoroakin. Minkäänlainen pidemmän luokan sairastelu on siis nyt ehdoton no-no. Tänään olen silti vielä hyvällä omallatunnolla nauttinut koko päivän Netflixin seurasta, vaihtanut yöpuvun päälle keskellä päivää ja ottanut riskin kuuman mehun kaatumisesta valkoisille lakanoille.