En ole koskaan tainnut olla mikään suuri ystävänpäiväihminen. Lähinnä olen pitänyt päivää jopa vähän keinotekoisena. Päivä, jolloin on pakko ostaa jotain toiselle, oli se sitten puoliso, poikaystävä tai kaveri. Toki silti pidän ideasta muistaa niitä kaikista rakkaimpia enkä halua jättää päivää kokonaan huomiotta vaikka kauppojen hyllyt huutavatkin ostelemaan vaaleanpunaisia suklaarasioita ja ruusukimppuja. Pienet toista ajatellen toteutetut yllätykset sen sijaan ovat mielestäni täydellisiä juuri tälle päivälle.
Olin sopinut näkeväni vanhaa ystävää lasillisen tai parin merkeissä sattumalta juuri ystävänpäivänä. Tämän tapaamisen myötä kalenteri olikin sitten töiden takia tälle lauantaille täynnä. Hiukan harmitti, etten pääsisi juhlistamaan päivää poikaystävän kanssa vaikka mitään suunnitelmia ei kyseiselle päivälle oltukaan tehty. Herra sitten päätti yllättää minut illalla autossa ilmoittamalla vievänsä minut ystävänpäiväaamiaiselle (paljastamatta kuitenkaan paikkaa) kun illallinen ei ollut vaihtoehto.
Niin pieni mutta niin täydellinen ele. Juuri minun ystävänpäivääni sopiva lahja. Rakastan hotelli ja kahvila aamiaisia enkä halua leimata ystävänpäivää pelkästään joko poikaystävän tai kaverin kanssa vietettäväksi. En keksisi parempaa ystävänpäivälahjaa kuin ajan taikominen tyhjästä. Vaikka tietty paras lahja kaikista olisi ollut aika jokaisen rakkaan ihmisen tapaamiseen. Varsinkin ystävien kesken kun sitä aikaa niin harvoin tuntuu löytyvän. Paras ystävänpäivälahjavinkkini siis ensivuodelle: AIKA.
Vaikka pakko nyt tässä yhteydessä myöntää ostaneeni kullalle pienen l o v e kirjaimin koristellun sydänsuklaatikkarin, niin siirappisenkulutusjuhlallisenmielikuvituksettomansöpöä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti