Jahas, unohdinpas sitten näköjään painaa julkaise nappia ja postaus tulee nyt vuorokauden myöhässä. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, niinhän sitä sanotaan;)
Vaatteet valkoisiksi jauhosta, jalat tutisemaan, kauhukuvia ambulanssia vaatineista onnettomuuksista ja pudotus selkä edellä maahan. Sitä on boulderointi. Ja hauskaa oli! Vaikka sormet olivatkin jälkikäteen niin kosketusherkät, että pelkkä kenkien nostaminen maasta oli liikaa. Pieniä asiaan kuuluvia käsiruhjeita ja lihaskipua lukuunottamatta säilyttiin kuitenkin kaikki ehjinä;)
Eikä muuten ole mikään ihan helppo laji. Omasta kokemuksestani voisin jopa väittää boulderointia perinteistä ainakin itsellei tutumpaa seinäkiipeilyä huomattavasti haastavammaksi. Sen lisäksi, että seinillä roikutaan ilman minkäänlaisia valjaita ja köysiä, on ylös päästyä myös päästävä kiipeämään takaisin alas ja pienistä keskellä seinää iskeneistä "apua en pääse mihinkään suuntaan" paniikeista on vain päästävä yli. Mutta on kyllä palkitsevaakin kun pääsee hakalasta tai melkein mahdottomaltakin tuntuneesta kohdata yli ja hyvää treeniä niin jaloille, käsille kuin selällekin. Ja plussaa tietty vaan jos pääsee kiipeilemään näin hyvällä porukalla;)
Seuraava extremetrip suuntautuu muutaman tunnin kuluttua työporukalla risteilylle ja palaankin tänne varmaan seuraavaksi juhlistelu fiiliksien ja toivottavasti edes parin onnistuneen kuvan kanssa;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti