Positive Wednesday

Nyt on kyllä mieliala selkeästi vajonnut sinne arkeenpaluumasennuksen puolelle. Muutama päivä paluun jälkeen kului ihan vaan kotona hengaillen yöpuku päällä ympäri vuorokauden. Mutta sehän oli vain normaalia ja täysin oikeutettua niin touhukkaan viikon jälkeen. Pitihän jalkojakin saada vähän lepuuttaa kävelypitoisen viikon jälkeen. Ja palautua arkeen rauhassa. Yhtä synttäriperjantaita lukuunottamatta (ei ihan niin rauhassa), josta piti sitten myös palautua.. Nyt tämä laiskottelu on kuitenkin mennyt jo liian pitkälle kun en saa itseäni revittyä sängystä ylös ennen kuin alkaa olla jo kiire töihin (jep tämän tekstinkin luonnostelin peiton alta). Salillekaan en suuresta himosta huolimatta pääse piristymään kun kurkku huutaa hallelujaa pelkästä yskimisestä ja nieleskelystä. Ajattelinkin nyt piristää itseäni ja positiivistaa keskiviikkoni muilla keinoilla, kiertämällä flunssan aiheuttaman muurin minun ja urheilun välillä ja unohtaa pakkasen ja lumen alle hautautuneen auton. Vaikka viikko sitten olikin ihanaa ja kaikki helteestä halpoihin takseihin oli täydellistä, löytyy niitä pieniä iloisia asioita täältä Suomenkin puolelta.

"Do small things with great love"

Omaan pehmeään sänkyyn pääsemistä ei kyllä voita yksikään hotelliyö. Ainakaan en itse vielä ole päässyt niin hienoon hotelliin, että omaan sänkyyn palaaminen olisi ollut pettymys.

 

-

 

Laulaminen autossa. Tajusin etten tainnut laulaa viikkoon ollenkaan. Ehkä edes hyräillä? Ei ehkä välttämättä mikään kovin kummoinen juttu (varsinkaan kun harva on edes kuullut minun laulavan julkisesti) mutta jotenkin töistä kotiin ajellessa tulee mietittyä tällaisia pieniäkin asioita.

 

-

 

Laiskottelu hyvällä omallatunnolla. Miten rentouttavaa onkaan vain makoilla kullan kainalossa sohvalla ja hengailla yöpuvussa ympäri vuorokauden ilman, että se tuntuu ajan tuhlaamiselta ja päivän hukkaan heittämiseltä.

 

-

 

Kukaan ei välitä komeileeko ottamasi kuvan taustalla Presidentin linna vai naapurin Sallan kesämökki;)

Ystävien tapaaminen. Extempore teehetki ja pitkät jutustelut ystävän luona, kyllähän sellaista tajuaa ikävöineensä jo viikonkin jälkeen.

 

-

 

Yhteydenpidon helppous. Oli ystävä sitten naapuritalossa, toisessa kaupungissa tai toisella puolella Eurooppaa, ei tarvitse miettiä viestittelyn hintaa (olettaen että myös ystävällä on tarvittavat välineet ja sovellukset). On se niin helppoa nykyään kun ei tarvitse tyytyä kirjeiden odotteluun;)

 

-

 

Tasa-arvo. Kaikenlaisten ihmisten välinen rakkaus on edes melkein samanarvoista. Ja mikä tärkeintä: laillista.

 

-

 

Nettimahdollisuus joka paikassa. Instagramin saa päivitettyä mistä tahansa, Facebook ja Whatsapp keskusteluihin ei keräänny mielettömiä määriä lukemattomia viestejä ja pikkujutut kuten sää tai uutiset saa kurkattua puhelimesta milloin tahansa. Kyllähän kaikki tämä helpottaa arkea vaikka viikon tauko jatkuvasta puhelimen vilkuilusta tekikin todella hyvää.

 

Fiilis kun näkee oman naamansa ja omaa tekstiään ympäri Suomea myynnissä olevassa lehdessä. Siis mitäh!?

 

-

 

Veden juominen hanasta. Miten hassulta ja helpolta tuntui vain avata hana ja juoda sitä oikeasti hyvän makuista vettä niin paljon kuin halusi. Vaikka oli poissa vain viikon, se tuntui palatessa ainakin kahdelta. Ja miten iso juttu puhdas, juotava ja niin hyvän maukuinen vesi oikeasti onkaan ja miten kiitollisia meidän pitäisi siitä olla. (Toki Dubaissakin paikalliset varmasti juovat suoraan hanasta mutta kuitenkin erilaisen bakteerikannan takia pysyteltiin itse pullovedessä)

-

 

Tunteidensa ilmaiseminen julkisesti. Vaikka kukaan ei varmastikaan halua katsella vierestä pariskunnan kiihkeää nuoleskelua, ei pieni pusu tai käsikädessä kävely loukkaa ketään. Pikemminkin päinvastoin: kuuluu katukuvaan.

 

 

 

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla