Lumeton joulu ja sietämätön stressaaminen ennen aattoa. Vesisadetta unohtamatta. Vihreä ruoho ja lätäköt ulkona sekä kiireessä paikasta A paikkaan B ravaaminen kuitenkin unohtuivat nopeasti perinteisen aamuriisipuuron parissa sekä illalla suvun keskellä hyvää ruokaa syöden sekä lahjoja jaellen ja availlen.
Kai se omalla kohdallani vain toimii niin, että joulunodotukseen kuuluu pientä (välillä vähän suurempaakin) stressiä ja kiirettä. Aattona ja joulupäivänä otetaan sitten vain rennosti ja nautitaan. Kaiken sen rentoilun ja yhdessä olon keskipisteeksi muodostuu, kuten varmasti monissa perheissä, illallisen lisäksi lahjojen availu.
Ja kyllä se antaminen vain edelleen on se, joka parhaiten saa hymyn kasvoilleni. En keksi montaa parempaa asiaa kuin onnistuneen lahjan antaminen, jota ihmetellään ja ihastellaan vielä aattopäivän jälkeenkin. Muutama lahja saikin saajiensa silmät kasvamaan lautasiksi (positiivisessa mielessä), joka jo riitti minulle paremmin kuin hyvin kiitokseksi;) Vaikka tietenkin ne saadut lahjatkin ilostuttavat kovasti ja useat olivatkin hyvin toivottuja ja pääsevät nopeasti kovaan käyttöön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti