Syksy on jo paljon pidemmällä kuin näissä kuvissa. Suurin osa puiden lehdistä on jo alkanut leijailemaan viiltävän kylmän tuulen mukana alas. Ne kerääntyvät kasoiksi nurkkiin ja katujen varsille herättämään lapsenmielisen halun potkia niitä takaisin ilmaan tuulen vietäväksi. Pimeässä illassa, kaupungin valoissa ja taivaalta leijuvissa lehdissä on jotain kaunista. Ne ovat merkki jonkin loppumisesta mutta myös alkamisesta. Eikä oikeastaan vain loppumisesta ja alkamisesta vaan muuttumisesta.
Joskus muutokset tuntuvat suurilta, välillä liiankin suurilta, vaikka oikeastaan ne ovat vain kokoelma useita pieniä asioita. Kun nämä mahdottomalta tuntuvat asiat pilkkoo pienempiin osiin on niitä helpompi käsitellä. Yksi ajatus kerrallaan, yksi teko kerrallaan. Yksi pieni muutos kerrallaan ja suurikaan ei tunnu enää ihan yhtä suurelta. Vaikka jotkut asiat voivat tuntua todella pahoilta on kaikessa aina jotain hyvääkin. Maailma on niin iso paikka, että kun vain jaksaa nostaa päätään näkee varmasti jotain kaunista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti