Pientä ja lähes huomaamatonta mutta silti niin merkityksellistä ja suurta. Tatuointi.
Jo vuosia on päässäni kytenyt ideoita, joita kaikkia on yhdistänyt sama punainen lanka. Ideoissa, oli sitten yhdistämässä punaista tai sinistä lankaa, vain sattuu olemaan sellainen suuria päätöksiä hankalaoittava piirre kuin muutos. Miten voin koskaan olla varma, että juuri se idea on pysyvä? Pitääkö odottaa vuosi? Kaksi? Kymmenen vuotta?
Monet ottavat leimoja heti idean synnyttyä eivätkä vaivaa päätään turhalla jossittelulla ja tulevaisuuden murehtimisella mutta itselleni tatuointi on paljon enemmän kuin vain kuva, jonka voi tarvittaessa peittää. Se olisi osa minua, kertoisi minusta ja muistuttaisi minua. Ikuisesti juuri siinä minne sen päättäisin iskeä.
Kerran jo tein päätöksen. Ottaisin kauan kaavailemani tatuoinnin 20vuotispäivänäni jos sen silloin haluaisin. En ennemmin, en myöhemmin. Nyt olen onnellinen etten ottanut. Idea muuttui ja tajusin jotain, mitä en silloin ollut ajatellut. Idea ei ollut vielä kypsä.
Nyt mietinkin olisiko se kypsä kun täytän 25? Ehkä neljän harkintavuoden ja sitkuttelun jälkeen tiedän muuttuuko tatuointi hyväksytyksi ja rakkaaksi osaksi minua vai kasvaako pienestä epäilyksestä ajan maustamana katumus.
Ja vaikka en koskaan tatskaani päätyisi ihooni ikuistamaankaan niin onhan tämä haaveilu ja suunnittelukin aika ihanaa ja kutkuttava ;)
kuvat weheartit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti