Mikä olisikaan parempi tervetulotoivotus kesälle kuin ulkona syöminen auringonlaskua katsellen. Kymmenien muiden kesäisestä säästä innostuneiden aurinkolasipäisten suomalaisten seurassa. Kliseistä mutta aika ihanaa kylmän ja pitkän puolivuotisen jälkeen.
Seuralaisteni herkkänahkaisuuden pakottamana siirryttiin kuitenkin auringonsäteiden vähentyessä sisätiloihin Chai latten ja kahvien pariin. Vaikka itse olin kyllä sitä mieltä, että kyllähän tästä säästä nyt pitäisi nauttia ihan loppuun asti. Hyvinhän ulkona vielä tarkeni. Vilttikään ei ollut vielä käytössä.
Vaikka sitä kuinka joka kevät jaksaa naureskella niille, jotka heti lämpömittarin kohotessa viiden asteen yläpuolelle kaivavat jo shortsit talvisäilöistä, on kai pakko myöntää lopulta olevansa ihan samanlainen. Vaikka vaatetus onkin pysynyt vielä ihan kohtuudesssa ja toppatakista on siirrytty vasta trenssiin ja nahkikseen, meinaa auringosta nauttiminen vääntäytyä aika pakkomielteiseksi. Yhtäkkiä iskee kauhea tarve laittaa herätys tuntia aikaisemmaksi ihan vain, jotta ehtisi kylpeä valossa pidempään. Arskoja pitää olla mukana kaksin kappalein, ihan vain varmuuden vuoksi. Ja hirveästi tekisi mieli pidentää jätskikiskan jo kymmenmetristä jonoa vielä yhdellä asiakkaalla, ihan vain koska vihdoin voi.
Kai sitä vain loppupeleissä kuitenkin itsekin on yksi heistä, jotka hampaat irvessä vetelevät kaduilla sääret paljaina mutta pitävät nahkahanskat kädessä - eihän kukaan niitä huomaa kun valkoisena hohtavat koivet vievät huomion oleelliseen, kesään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti