Eilinen oli jotenkin poikkeuksellisen hyväntuulinen ja hymyntäyteinen päivä vaikka alku lupailikin jotain ihan muuta. Päivän aloittaminen vetämällä leipäveitsellä syvän ja uskomattoman kipeän haavan sormeen ei nimittäin ainakaan itselleni ennakoi ihan sitä parasta fiilistä päivälle. En totisesti ole sitä tapaturma altteinta tyyppiä enkä koskaan ole esimerkiksi murtanut yhtäkään luuta tai satuttanut itseäni muutenkaan sen vakavammin. Siksi tapahtuma olikin aika historiallinen.
En pystynyt eilen postaamaan edes päivän kuvaa kun läppäri oli muualla, joten tänään tuleekin nyt sitten postauksia kahden päivän edestä. Eilisen haaste oli jokatapauksessa a smile, joka sopikin päivään ja koko viimeiseen viikkoon ihan täydellisesti. Kaikki Tukholman reissusta (josta kuvat muuten ovat) ihan arkisiin työpäiviin (leipäveitsiepisodia lukuunottamatta) on tuntunut erityisen positiiviselta ja jopa seitsemän aamun työvuoroputki on hujahtanut melko kevyesti. Miten paljon helpompaa onkaan hymyillä, pysyä hyvällä tuulella ja ylipäänsä jaksaa kun ympäriltä löytyy hymyileviä ihmisiä ja positiivista fiilistä - vaikka sitten kuinka syvä haava sormessa olisikin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti