Dear Santa . . .

Pitkään kotona makoillessa tulee mietiskeltyä milloin mitäkin, tänään joulua. Stockan jouluhumussa pyörähtäminen ja vielä kotona kuvaston selaileminen sai totisesti minussakin joulumoodin päälle. Klik vain ja olin hypännyt kuukaudella eteenpäin. Listailinkin sitten Polyvoren avustuksella aikani kuluksi ja ajatuksiani kartoittaakseni mahdollisia lahjatoiveita, joita tällä hetkellä koen tarvitsevani enemmän tai vähemmän. 

Aika tulevaisuus- ja sisustuspainotteiselta näyttää. Astioita, lakanoita ja keittiöveitsiä sekä patoja ja pannuja(jotka unohtuivat kollaasista). Ihan sen takia, että kun aika omaan kotiin muuttamiselle koittaa, on joitain tärkeimpiä juttuja jo valmiiksi olemassa. Näiden oikeasti tarpeellisten juttujen lisäksi löytyy toki kaikenlaista enemmän tai vähemmän ekstraakin. Jokin raikas ja sopivan makea huonetuoksu olisi ihana niin nykyiseen kuin tulevaankin kotiin. Koruja ei koskaan voi olla liikaa ja laadukkaat hiusten- ja ihonhoitotuotteet ovat aina tervetulleita. Edelleen on myös toivelistalla laadukas, kaunis ja aikaa kestävä laukku. Sitten sieltä löytyy se himoitsemani lyhty. Saa nähdä pystynkö vastustamaan Stockalta löytyvän aika täydellisen valkoisen yksilön kotiuttamista.. Ainahan sille jonkun paikan keksisi;)

Joulufiilistelyä ja sisustusintoilua

Tällä hetkellä istun sängyssä kääriytyneenä kahteen vilttiin, seuranani uskollinen läppärini, uusi tuttavuus Laleh sekä täydellisen tunnelman luovat kynttilät ja pian myös nuori Carrie. Fiilis on hyvä mutta olo surkea. Jo aamulla töissä osasin aavistella etten taidakaan olla ihan terve. Vielä en ole uskaltanut mitata kuumetta mutta pelkäänpä hiukan, että se on palannut. Miksi juuri nyt kun sitä vähiten kaipasin? Juuri kun vapaani alkoivat ja juuri tälle viikonlopulle, jota olen odottanut kuukausia.

En haaveile tällä hetkellä yhdestäkään vaatekappaleesta. Sen sijaan minua vetää hullun lailla puoleensa kaikenlaiset kipot ja kupit, pehmeät tyynyt, pörröiset viltit, kauniit kynttilät, jouluvalot, lyhdyt ja muut koriste esineet. Stockan läpi kävellessäni ei vaateosastoa ohittaessani ilmennyt minkäänlaisia itsekuri ongelmia. Katse ei sinkoillut edestakasin etsien jotain haluttavaa kuten yleensä. Sen sijaan sisustuspuolella pää kääntyili jatkuvasti sinne ja tänne. Joka puolella oli niin kaunista, kotoisaa ja houkuttelevaa. Ainoa ongelma tässä inspiraatiopuuskassa on vain se ettei minnekään mahdu mitään uutta kun ei ole paikka missä säilyttää vanhaa. Pää pursuilee ideoita mutta tila puuttuu. Edes kovasti haluamani lyhty, jonka sisään asettelisin valkoisen nauhan ympärillä hohtavia jouluvaloja, ei löydä sopivaa paikkaa huoneestani.

Kävellessäni kohti Akateemista päässäni välähti ajatus Starbucksissa käväisemisestä. Tämä ajatus ei tosin viipynyt paria sekuntia pidempää. Jonon parempaa päätä ei edes näkynyt ja koko kahvila oli kyllä kaukana viihtyisästä. Ihmisiä vierivieressä huutamassa toistensa yli. Ei kiitos. Päädyin vaihtoehtoisesti mielihyvin kipaisemaan vähintäänkin yhtä herkullisen ja hemmottelevan Chai latten naapurin Robertsista. Kyllä, tällä kertaa jätin kupin kuvaamatta. Olisin todella ansainnut Chaini. Jos en olisi unohtanut hakea sitä! Pääkään ei selvästi tomi kunnolla kun kroppa taistelee uudestaan ja uudestaan uusiutuvaa flunssaa vastaan.

Keskustassa pyöriessa alkaa pikkuhiljaa kyllä se joulufiiliskin taas nostaa päätään kun ympärillä näkyy jo mitä kauniimpia valoja, kuusia ja koristeita. Ehkäpä itsekin jo pian ripustan omat valoni pimeitä koti-iltoja valaisemaan;) 

Jouluisissa teemoissa jatketaan. Tapasin tänään myös enkelin. Onnistuin siellä sisustusosastoilla jotenkin mystisesti kadottamaan ajantajuni kokonaan ja pidin sitten autoa parkissa 4 minuuttia yli varojeni. Ensin en tiennyt mitä ihmettä teksin kunnes en vain enää nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin niellä ylpeyteni. Supernöyränä ja nolona matelin pari askelta lähemmäs viereisellä maksuautomaatilla seisovaa pariskuntaa ja sopersin jotain sinne päin kuin "mm.. anteeksi.. multa puuttuu euro, eikä käteistä löydy enempää..." Ystävällinen nainen hymyili ja ojensi minulle euron kolikon ihmettelemättä sen enempää. En ole pitkään aikaan tuntenut itseäni niin noloksi enkä myöskään ollut niin kiitollinen. Onneksi maailmasta löytyy vielä pieniä arjen enkeleitä, jotka pelastavat tällaisista pienistä pulmatilanteista. Liikenteessä tällaisia hyväntekijöitä sen sijaan saa välillä etsiä oikein suurennuslasin kanssa. Kaistaa vaihtaessakin saa kuvitella naarmut kylkeensä ennen kuin vilkun viesti menee perille ja vierelle muodostuu pieni henkilöauton mentävä kolonen.

Näissä tunnelmissa jatkan potemista täällä vilttien alla ja siirryn seuraavaksi ruokapöydän kautta Carrie diariesin pariin!

P.S. Ja taas mennään puhelimen laadulla (johon olen kyllä puhelimeksi supertyytyväinen). Pitäisi kyllä vain jaksaa kantaa sitä kameraa mukana. On ne kunnon kuvat vaan niin paljon palkitsevampia.

Positive wednesday

Nyt kun kerran pääsin näiden kyselyiden ja listojen makuun, päätin jatkaa samalla teemalla ja seuraamani bloggaajan (täältä) inspiroimana listata 10 asiaa, jotka ovat tehneet päivästäni paremman.

• Kehu "unelmakropasta" sai kyllä hymyn venymään korviin asti ja kasvot varmasti lehahtamaan punaisiksi kuin juuri syömäni tomaatti. 

• Osasin suhtautua huumorilla siihen, että humpsautin lounaskeittoni vahingossa roskikseen!

• Yksinkertainen aito "kiitos". Miten pienet asiat voivatkin vaikuttaa niin paljon ja piristää pitkäksi aikaa.

• Auto, joka mahdollistaa puoli tuntia pidemmät yöunet ja lämmittää kun ulkona on kylmää ja pimeää.

• Lihakset ovat vain sopivan kipeät eilisen treenin jäljiltä. Jalat taisivat tosin päästä hiukan liian helpolla ja taidankin korjata asian illemmalla;)

• Auringonpaiste!

• Tärkeiden vieraiden odottaminen. Serkkuni tulevat Suomeen viikonlopuksi ja pääsen pitkästä aikaa puhumaan sitä rakastamaani ruotsia;)

• Rasiallinen hedelmiä auttamassa aamuvuorosta selviytymistä.

• Se, ettei yksi (suuri) post-it lappu riittänyt päivän ilojen ylös kirjoittamiseen.

• Tieto siitä, että pääsee tänään pitkästä aikaa nauttimaan kahden rakkaan ystävän seurasta.

Kuvitus tällä kertaa iphone materiaalia. Muuten olisi mennyt tämänkin postauksen kanssa yhtä pitkään kuin edellisen (vasta kolmantena päivänä haasteen saamisesta sain otettua kameran käteen).

Haaste vastaanotettu

Ystäväiseni ja kaimani Bell Anan blogin takaa haastoi minut kertomaan 11 asiaa itsestäni ja vastaamaan 11 hänen kysymykseensä sekä lähettämään haasteen eteenpäin 11 alle 300 lukijan blogille. Ideana saada pienemmille blogeille näkyvyyttä. Valitettavasti huomasin haastetta lukiessani, että kaikki pienet blogit, joita luen on jo ehditty tähän haasteeseen vetää mukaan, joten taitaapa jäädä eteenpäin laittaminen välistä. Mutta aloitetaanpa siis, faktat pöytään;)

1. Tykkään vastailla kysymyksiin. Ja tarkoitan nyt kirjallisia. Huuleni kääntyivät surkean aamun ahdingosta välittömästi hymyyn tämän haasteen huomatessani. Ei niin väliä onko kyseessä avoimet vastaukset, raksi ruutuun vai kyllä-ei-vaihtoehdot, tutkimuslomake, asiakastyytyväisyyskysely vai tällaista itsestäni höpöttelyä. Kaikkiin vastailen mielelläni. Koekysymykset ja muut taidonnäytteet kuuluvatkin sitten taas ihan  eri sarjaan.

2. Olen sääihminen. Mielialani korreloi suoraan sen kanssa miltä ulkona näyttää. Sininen taivas ja auringonpaiste saavat minutkin loistamaan ja harmaa sateinen sää lamaannuttaa täysin. Kaamosmasennus on tuttu käsite ja sen takia olenkin kiitollinen työrytmistäni. Joka päivä näen päivänvalon jossain vaiheessa, joko ennen tai jälkeen vuoron. Ei enää auringolta piileskelyä koulunpenkillä. Toivonkin, että tuleva opiskelupaikkani ei noudata joka päivä 8-16 rytmiä, jotta mielialani pysyy tulevinakin syksyinä ja talvina mahdollisimman hyvänä.

3. Toinen ja kolmas asia, jotka vaikuttavat suoraan mielialaani ovat uni ja ruoka. Tyhjällä vatsalla ja vähillä tunneilla unta muutun oikeaksi painajaiseksi. Tässä hyvä esimerkki. En tahtoisi kiukustua niin helposti tai varsinkaan purkaa sitä muihin mutta minkäs sitä itselleen mahtaa. Eikä tunteiden peitteleminenkään hyvää tee. Säännölliset ruokailuajat ja unirytmi ovat siis todella tärkeitä. Pitäisikin oppia pitämään niistä paremmin kiinni.

4. Jos pitäisi valita kaksi ruokayhdistelmää, joilla eläisin ottaisin hedelmät ja patongin sekä graavilohen ja uudet perunat (niitä onkin jo ikävä). Näitä ruokia jaksan joka kerta ahtaa itseni ihan täyteen enkä voi kuvitella kyllästyväni mihinkään näistä. Graavilohiuusiperunakombo on ollut lemppari ruoka ihan pienestä asti ja hedelmiä pyrin syömään joka päivä. Tämän hetken innostus on Persimon, niin hyvä ja helppo!

5. Joulu on minulle tärkein perinnejuhla. Vappua ja juhannusta en ole viettänyt läheskään joka vuosi. Pääsiäinen menee siinä sivussa ja uusivuosi nyt on ihan hauska, yleensä. Mutta joulu taas. Pienestä asti olen alkanut touhuilemaan ja suunnittelemaan jo kuukautta etukäteen. Pientä mystisyyttä ja lahjasalaisuuksia, mysigt! Nyt odotan kauhulla joudunko aattona töihin vai meneekö toiveeni vapaapäivästä läpi.

6. Ennen piilotin lähes poikkeuksetta aina jonnekin lähtiessäni ripseni meikin alle. Kauppareissut sun muut tietty poikkeus. Pienehköt ja vaaleat silmäni kun eivät miellyttäneet lainkaan. Vasta ihan lähiaikoina olen oppinut hyväksymään vaaleat kasvonpiirteeni ja viihtymään sekä töissä että vapaalla ilmankin ripsaria. Kuvien ottaminenkaan meikittömänä ei tunnu enää niin mahdottomalta;) Tämäkin vaati vain paljon totuttelua, meikittömiä päiviä ja avoimesti tuomitsematta oman peilikuvan tuijottamista. Toki edelleen pidän kasvojani kauniimpina laitettuina mutta tunnen oloni itsevarmaksi myös ilman silmämeikkiä. Ihon sävyn korjailu ja peittely taas kuuluu yhä lähes jokaiseen päivään. Vaikka ihoni onkin muuten melko hyvässä kunnossa, itsevarmuus vajoaa heti parilla asteella kun tiedän kasvojeni punoittavan.

7. Rakastan Ruotsia ja ruotsin kieltä, olen aina pienestä pitäen rakastanut. Kiitos kaiketi kuuluu Tukholmassa asuville rakkaille serkuilleni, jotka näen pitkästä aikaa muutaman päivän päästä, jei! Kuuntelen Ruotsin radiokanavia ja musiikkia muutenkin, katson tv ohjelmia ja sarjoja, luen ruotsalaisia blogeja ja välillä jopa puhun itsekseni ruotsia vain pitääkseni kieltä yllä. Suomenruotsi on kuitenkin jotain mitä en siedä. Se kuulostaa korvaani rumalta ja on minulle sitä väärää ruotsia. Yläasteella hermoni laitettiin koetukselle kun sanakokeisin piti opetella sanoja, jotka eivät edes olleet ruotsia!

8. Olen rasva addikti. Varsinkaan ilman huulirasvaa en voi lähteä minnekään. Kesät ovat tosin poikkeuksia (aina eivät nekään) kun iho pysyy itsestään paremmassa kunnossa. Näin pimeämmällä puolella vuotta en kuitekaan voi elää ilman rasvojani. Etenkin suihkun ja kasvojen pesemisen, välillä jopa käsien pesemisen jälkeen on saman tien saatava iho yltä päältä rasvan peittoon ennen kuin se kiristyy kuin pingoitettu kangas ja karisee pois.

9. Rakastan tyynyjä! Niitä ei koskaan voi olla liikaa ja odotankin, että pääsen täyttämään ihan omaa asuntoani niillä. Niitä tulee olemaan sängyllä, sohvalla, lattialla.. Nykyinenkin sänkyni on niitä niin täynnä, että välillä pitää raivata tilaa, jotta itse mahdun sekaan. Yksikään ei kuitenkan ole ylimääräinen;)

10. Päässäni on jyllännyt viimeiset pari kk aivan mieletön sisustusvimma. Monta kertaa viikossa olen järjestelemässä paikkoja uusiksi ja yrittämässä saada täyteen ahdetusta huoneestani silmää miellyttävämpää. Siinä onkin kyllä haastetta kun mielummin vain aloittaisin täysin tyhjästä. Siksi odotankin niin innoissani omaan asuntoon muuttamista. Pelkkä ajatus siitä, että pääsisin makkarin lisäksi myös kylppärin, olohuoneen ja keittiön kimppuun..!

11. Nautin silittelystä kuin koiranpentu ja kuulun ehdottomasti siihen puoleen ihmisistä, jotka pitävät siitä kun hiuksia kosketellaan ja näprätään. Kampaajalla käynti onkin minusta superrentouttavaa. Samalla tavalla kuin sauna tai kuuma suihku. Lämpö vie kaikki huolet ja murheet mukanaan.

Sitten seuraavaan osioon, kaimani kysymykset minulle:

1. Valehteletko itsellesi, ja mistä asiasta?

Tosi vaikea.. En ilmeisesti ainakaan tiedosta valehtelevani. Voihan silti olla, että joihinkin esim lupauksiin en itsekään usko niin paljon kuin haluaisin.

2. Mitä mielestäsi on eroa muodilla ja tyylillä?

Ihailemani bloggaaja (kenzas.se) vastasi tähän mielestäni todella hyvin. Muoti on sitä, mitä kaupoista ja lehdistä löytyy. Suurien nimien ja brändien liikkeelle laittamia vaatekappaleita, asusteita, värejä, kuvioita ja materiaaleja. Tyyli taas on sitä, miten itse yhdistelee uutta ja vanhaa, omia ja valmiita ideoita, sitä ja tätä, sieltä ja täältä. Tyyli ja muoti eivät välttämättä kulje ollenkaan käsi kädessä. Voi noudattaa tiettyä tyyliä tietämättä sen hetkisestä muodista yhtään mitään tai olla perillä trendeistä ja silti olla tyylikäs ainoastaan omasta mielestään.

3. Miksi halusit/haluat "isona"?

Jos ammattimielessä puhutaan on unelmanani menestyvä ja luova ura graafisena suunnittelijana.

4. Jos mietit viime kesää, mikä muisto tulee ensimmäisenä mieleen?

Täydellinen rentoutuminen ja auringon palvonta altaan reunalla rakkaan vieressä. Uskomattomat maisemat kohti merenrantaa. Italian lämpö ja vieressä huojuvat palmut. Ah kesä!

5. Missä päin maailmaa olet käynyt?

Olen matkustanut paljon ihan pienestä asti mutta ainoastaan Euroopan sisäpuolella. Maita, joissa olen Suomen lisäksi ollut on: Ruotsi, Tanska, Viro, Saksa, Englanti, Itävalta, Ranska, Espanja, Portugal, Italia, Turkki, Kreikka ja Bulgaria.

6. Minne haluaisit matkustaa seuraavaksi?

Ehdottomasti Euroopan ulkopuolelle. Suurena haaveenani on päästä esim kuukaudeksi kiertämään Aasiaa. Thaimaa, Bali, Indonesia, Intia...

7. Mitä teet kun tili näyttää 0e, ja seuraavan palkkaan on vielä aikaa?

Erottaessani palkasta käyttöön tarkoitetun summan arvioin välillä joko yli tai alle todellisen tarpeen. Kun arvio sitten heittää ja tilin saldo lähestyy nollaa pyrin tietenkin minimoimaan kaikki kuluni ja jätän ei niin välttämättömät hankinnat myöhemmäksi tai kokonaan pois. Koska rahaa kuitenkin menee esim bussilippuihin, ruokaan ja muuhun enemmän tai vähemmän pakolliseen ja välillä tulee yllätyksiäkin, siirrän tarvittavat rahat palkasta käyttötilille. Kuitenkin niin, että jokaisesta palkasta jää reilusti myös säästöön.

8. Kuvaile unelma vaatteesi.

Apua, unelma vaate... Ainoa vaate, josta todella olen unelmoinut (himoja ja haluja millon mihinkin vaatekappaleisiin ei taideta laskea) on häämekko. Jep, kliseinenkö? Hah. Joskus haaveilin syvän punaisesta puvusta mutta myöhemmin olen kyllä kallistunut hiukan hillitympään ja klassisenpaan linjaan;) Kauniisti laskeutuvia kerroksia, ohutta kangasta, sopivasti pitsiä, pitkä laahus, avara selkä, kauniita pieniä yksityiskohtia, hillitty ja itseni näköinen...

9. Mikä on sinun talentti?

Talentti, taas vaikea.. Taidan olla hiukan huono taitojeni kehuja sillä en oikeasti keksi mitään. Ala-asteella olin se, jonka piirrustustaitoja muut ihailivat mutta sekin on jäänyt aika lailla historiaan. Hyväksi kuuntelijaksikin on kutsuttu mutta myös valitettu jatkuvasta keskeyttämisestä. Monessa asiassa olenkin ihan hyvä, mutta sepä ei taida olla talentin määritelmä. Jos nyt kuitenkin lasketaan se ihan hyvä riittäväksi, valitsen visuaalisuuden. Valokuvaus, korttien tekeminen, sisustaminen, asukokonaisuudet - kaikki asioita, joista nautin ja joissa koen olevani (ihan)hyvä.

10. Mikä on rakkain esine, jonka omistat, miksi?

Rakkain esine.. Varmasti pehmopupuni, joka minulla on ollut aina. Sen tunnearvo on mittaamaton.

11. Onko sinulle tehty leikkaus, jos on niin mikä?
Koskaan en ole ollut leikkauksessa ja toivon etten joudukaan. Hammaslääkärin penkkikin on jo ihan tarpeeksi kammottava.

Huh mikä määrä tekstiä! Taitaa olla blogihistoriani pisin postaus. Ja muutama päivä tämän valmiiksi saamiseen menikin. Mutta tykkäsin kyllä kovasti tällaisesta höpöttelystä ja varsinkin kysymyksistä vaikka tuottivatkin välillä hiukan päänvaivaa;)

Yökuulumisia

Kello alkaa jo olemaan sen verran paljon ja päiväkin ehtinyt vaihtua, että pitäisi varmaan olla jo unessa mutta kirjoittelen nyt tämän postauksen valmiiksi kun kerran aloitin. Lyhyen kaavan mukaan siis, jotta pääsen nopeasti nukkumaan. Varsinkin nyt tarvitsen unta kun olen taas pitkästä aikaa kipeänä. Jep, taas.

Pimeä kausi tarkoittaa minulle joka vuosi kynttilöiden suurkulutusta. Yhdessä illassa menee keskimäärin kuusi tuikkua, joten ei ihmekään, että varastot alkavat näyttää tyhjiltä.

Sain vihdoin hankittua kookosöljyn! Puoli vuotta siihen meni mutta nyt pääsen sitä kokeilemaan. Saapa nähdä josko tämä jäisi vakiokumppaniksi niin ruuanlaitossa kuin ihonhoidossakin. Huulien hoitoon tuntuu ainakin soveltuvan melko hyvin ja sai tuoksunsa perusteella hyväksyntänsä Petriltäkin.

Tätä jaksan hehkuttaa joka viikko. Taas on kynsilakka kestänyt 8 päivää ja edelleen näyttää tältä! Ranskalainen kolmen euron laatu;)

Lemppari viltti ja valtava pehmeä sänky. Täällä on tullut vietettyä aikaa niin nukkuessa, kirjoitellessa ja kuvia käsitellessä että hedelmiä popsiessa. Paras hengailupaikka.

Tomaatit on heti niin paljon herkullisemman ja houkuttelevamman näköisiä kun niissä on vielä vihreää tallella, namnam.

Vähän isänpäivään valmistautuista ja pieniä paketteja ;)

Nyt on taas muutama päivä vierähtänyt siitä kun olen viimeksi sutinut meikkiä kasvoihini. Aamuvuorot ja sairaspäivät kun eivät ole niitä kaikista eniten motivoivia päiviä. Sairastelun jälkeen jaksaa sitten taas panostaa. Ja miten tyytyväinen olenkaan tuohon Victorias Secretin meikkipussiin, joka löytyi Köpiksen lentokentältä. Juuri täydellisen kokoinen.

Ja nyt vihdoin nukkumaan! Huomenna luvassa isänpäivän juhlistusta, erään haasteen viimeistelyä ja toipumista tästä flunssakierteestä. Pitikin tulla kipeäksi juuri kun sain aloitettua kuntoni parantamisen. Nyt saa urheilu odottaa, juuri kun meinasin päästä vauhtiin.

071113 outfit

Pitkästä aikaa oltiin valoisaan aikaan kameran kanssa liikkeellä ja aurinkokin päätti taas näyttäytyä aivan liian monen sadepäivän jälkeen. Miten piristävää näin kaamosaikaan onkaan nähdä aitoa auringonvaloa. Lähipäivinä kun on täytynyt tyytyä siihen kirkasvalolampun antamaan energiaan. Päälle valikoitui tänä valoisana päivänä sekä tummaa että vaaleaa, kovaa että pehmeää, (teko)nahkaa että (teko)karvaa.

shoes Moa (France), jeans Carlings, fauxfur coat Zara (kids), scarf Cubus, bag H&M, 

jewellery Claire's, Glitter, Snö of Sweden

Torstai touhuilua

Tällaisilla fiiliksillä olen tänään ollut liikkeellä. Kietoutuneena uuteen huiviin ja aivan ihanan pehmeään takkiin. Kannattaa avata silmänsä ja suunnata välillä lastenosastollekin. Saattaa löytää jotain puolet halvempana kuin mitä se olisi seinän toisella puolella. Käytiin Heidin kanssa vähän selvittelemässä puhelinongelmia ja vanha sirpaleinen Lumia pääsi takaisin palvelukseen, eri kotiin tosin. Parin päivän päästä se sitten varmaan palaa takaisin minulle kun oma vielä uutuuttaan hohtava omenani pääsee hoidettavaksi. Alusta asti vaivannut näyön väriseminen pitäisi nyt vihdoin saada kuntoon. Samalla räpsittiin muutamat asukuvat ja tuli muuten aika hienoja! Tässä siis vähän esimakua tulevasta;) Muuten päivään on tähän mennessä kuulunut paljon kipeitä lihaksia (eilinen treeni teki siis tehtävänsä) , herkkusmoothie Jungle juice barista, takki-ikonina toimimista ja koiranpennun elämään totuttelua (on se vaan niin ihana;) ). Nyt makoilen sängyllä miettimässä pitäisiköhän venytellä jalat kävelykuntoon huomista varten ja odottelen seuraa Lie to me putkea varten. Jep, koukussa.

Big step forward!

Vihdoin vapaa päivä! Tekee kyllä hyvää omistaa päivä pitkästä aikaa vain itselleni. Itselleni ja terveydelleni. Elämääni tuli nimittäin nyt muutos. Muutos, jonka nimi on urheilu ja kehosta huolta pitäminen. Hyvästi selkäkivut, huono ryhti ja hengästyminen portaissa!

Nikeni pääsivät siis vihdoin tositoimiin ja tästä päivästä ainakin vuoden etenpäin olen sitoutunut pitämään itsestäni ja kunnostani huolta. Salijäsenyys, huh enpä olisi itsekään uskonut! Ja on kyllä hyvä olo. Ei niinkään fyysisesti. Aika samalta toistaiseksi tuntuu kuin normaalistikin (huomisaamua odotellessa). Mutta henkisesti. Olen vihdoin saanut otettua itseäni niskasta kiinni (kiitos kuuluu kyllä Heidille, joka potki minut liikkeelle ja pitää huolen, etten luovuta tai laiskistu! Eikö niin?;) ) ja aloittanut sen mitä olen jahkaillut viimeiset pari vuotta.

Tämän suuren harppauksen kunniaksi palkitsin itseni pienellä pehmeällä ja lämpimällä lahjalla, johon haluaisin kietoutua saman tien. Ja taidan kietoutuakin. Olen tässä mielessäni punniskellut josko viettäisin rennon koti-illan vaiko palaisinko salille puolen tunnin kehonhuoltotunnille. Taidanpa päätyä jälkimmäiseen, pitäähän tästä uudesta elämästä pitää kiinni!;) Treenin jälkeen sitten kunnon rentoutuminen, lämmin suihku, sauna ja hyväntuoksuisilla ihonhoitotuotteilla itseni hemmottelua.

Asuinspistä

Toissailtaisen laittautumisen jälkeen olen taas töiden mukana palannut mukavuusalueelleni verkkareiden ja pehmeiden neuleiden pariin. Laittautumisintoni kun ei ole ihan huipussaan seuraavaa kaavaa noudattaessani. Aamupäivällä kotona hengailua, autolla töihin, vaihto työvaatteisiin, autolla kotiin, hengailua, nukkumaan. 

Tällaisina päivinä purankin inspiraationi hiukan eri tavalla. Paperille. Listafanaatikko kun olen ja pidän paperin ja kynän yhdistelmästä muutenkin ei tämä varmasti tule yllätyksenä. Puhelimeni muistio on täynnä listoja (tosin tämä uusi ei vielä kovin) ja työvuoron jälkeen taskut ovat täynnä post-it lappuja milloin mistäkin. Resepti- tai postausideoita, to do listoja tai asuideoita.

Joskus harvoin muutan nämä asuinspislistat kollaasimuotoon. Kuten tänään. Uskon että nämä kuvamuotoiset listat tulevat yleistymään kovasti nyt kun löysin tieni Polyvoren superhelpon sovelluksen pariin;) Postauksen kuvituksen tyyppiset asukokonaisuudet ovat pyörineet päässäni tänään. Ja inspiksen lähteenä toimi pari uutta vaatekappaletta, jotka varmasti pääsevät kuvattavaksikin kunhan pääsen taas vapaalle;)

Halloweennight

Kuten aikaisemmin kirjoittelinkin kuului eilisen illan ohjelmaan Halloweenhenkiset illanistujaiset, joihin pääsi pitkästä aikaa laittautumaan oikein kunnolla. Normaalia huomattavasti vahvempi ja tummempi silmämeikki, asianmukaiset kynsilakkaukset, mustan ja punaisen vamppyyrimainen väriyhdistelmä ja kaikkea kruunaamaan taioin vielä pienen kiinnitikatun viillon poskeen ja asetin pitsimaskin kasvoille. Pitkän kaavan valmistautumisen jälkeen nokka kohti juhlia, hyvää ruokaa ja juomaa, vanhempia ja uudenpia tuttuja sekä hauskanpitoa ja rentoutumista myöhään yöhön. Kotimatkan jälkeen vielä hengailua ja syvällistä höpöttelyä aamun pikkutunneille asti. Tällaisia iltoja saisi ehdottomasti olla useammin!