Nopeasti vierähti 6 päivää ja nyt istun taas Pariisissa Charles de Gaullen lentokentällä ja odotan jatkolentoa kylmään Helsinkiin. Lämpötilan laskusta huolimatta fiilis on yhtä korkealla kuin se on ollut koko viikon. Montpellier todella teki hyvää. Eikä tunnelmia ainakaan laskenut melko läpinäkyvän hyvä palvelu turvatarkastuksessa ja kehu kauniista hymystä kaiken kiireen keskellä. Kyllä ne ranskalaiset välillä osaa. Näppis meinasi jo ruveta laulamaan kaikista niistä pienemmistä ja suuremmista hymynaiheuttajista ja lähimenneisyyden muistoista kunnes tajusin ettei 20 minuutin aikani boardauksen alkamiseen riittäisi. Pidän siis luettelon lyhyenä ja tiivistän kaiken lauantaina räpsitttyjen kuvien kera siihen, miten monta kokemusta, tuttavutta ja ajatusta rikkaampana (ja muutamaa kynsilakkaa, huulipunaa ja macaronpakettia köyhempänä) palaan kotiin kaiken sen luo, mitä vajaassa viikossa olen ehtinyt kaipaamaan ja odottamaan.
Ainiin, taidan olla oikealla portilla. Erehtyminen on aika epätodennäköistä kun jono yltää jo seuraavalle portille ennen kuin boardausta on ehditty edes aloittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti