Hassua, että jollekin kaikki tämä, mikä mulle täällä on eksoottista ja vain lomaan kuuluvaa, on toiselle tavallista arkea kotikaupungissa. Lämpimän kostea etelän tuoksu, valoja heijastavat sileät katukiveykset, a emporter croissantit Paulista, katuja reunustavat palmurivistöt, small talkista venyvät keskustelut joista en itse ymmärrä kuin muutamat sanat sieltä täältä, vanhat kauniit koristeelliset talot, kapeat kujat ja ympärillä soriseva omiin korviin niin vieraalta mutta kauniilta kuulostava ranska, jota toinen puhuu ihan sujuvasti.
Suomessa ei varmasti tulisi mieleenkään pimeällä vesipisaroiden ropistessa sateenvarjoon jäädä nauttimaan ensimmäisen illan lasillisia ulos. Ranskalaisista suurin osa kuitenkin meidän laillamme valitsi sisätilan sijasta punaisena hohtavan terassin. Coctailit ananaspaloineen ja valotikkuineen terassilla vesisateessa. Täällä toimii. Ja lämpölamputkin paahtamassa niskaan vaikka ilmankin olisi tarjennut.
Macaronit naapurileipomosta, junamatkat naapurikaupunkiin, uudet ihmiset, tehokas ranskan opetus erinnäisen sovelluksen kautta, ihan vain oleminen, perjantain super brunssi, ympäriinsä päämäärättömästi haahuileminen, pitkän kaavan kuulumisten vaihto, syöminen ulkona auringonpaisteessa, lupa ostaa kahdet melkein samanlaiset kengät, arjen täysi hylkääminen ja palmut, varsinkin palmut - sellaisia asioita, joita jokainen todella välillä tarvitsee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti