Satunnaisia yhä jatkuvia yskimiskohtauksia (jotka jostain ärsyttävän psykologisesta syystä iskevät joka kerta kun luen tuon sanan uudestaan) ja sitä faktaa, että peilikuva alkaa todella huolestuttavaa tahtia muistuttamaan esteettisyydentajunsa kadottanutta (mistä asti samat vaatteet yli 2vrk on ollut ok?), lukuunottamatta sairaspäivät ovat sujuneet mukavasti sohvalle linnouttautuneena. Ja sitä huomioon ottamatta, että edellinen lause (kyllä, käytän sanaa lause vaikka päässäni kaikuukin kaukainen muisto äidinkielenopettajani äänestä: virke, se on virke!) olisi kirjotuksissa vetänyt alleen aaaika pitkän punaisen viivan. Onneksi ei olla siellä nyt.
Viikon vapaiden muuttuminen melkein kahden viikon sairaslomaksikaan ei oikeastaan haittaa yhtään. Sade ja harmaus pitävät huolen siitä ettei ulos vahingossakaan tee mieli lähteä. Huomattavasti paremmalta valinnalta tuntuu sohva ja rasiallinen mansikoita. Ja kuntokin kiittää. Joo ei se toinen kunto kylläkään.. Salilla käyty viimeksi ties kuinka monta viikkoa sitten ja juoksuvaatteetkin ovat saaneet olla ihan rauhassa kaapissa. Yhden kauppareissun verran pääsin kuluttamaan Nikejen pohjia ja silloinkin pyörrytti.
Vaikka pakko myöntää, että sohvan pehmeydestä ja laiskottelun vapaudesta huolimatta olen ihan iloinen torstaina koittavasta hetkellisestä paluusta arkeen ja töihin. Tässähän tulee ihan höperöksi näiden seinien sisällä kun suihkussakaan ei ole pakko käydä yhtä usein kuin ulkomaailmassa normaaliin tahtii vierailevan etikettiin kuuluisi. Toivottavasti tuo sääkin tosta paranee samaan tahtiin oman oloni kanssa. Sepä vasta olisikin täydellistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti