Jokaisen päivän pitäisi alkaa kuten eilinen. Auringonpaistetta ja lintujen laulua jo heti aamusta ja suoraan hiukset nopealle ponnarille vedettynä kampaajan käsittelyyn. Ensimmäistä kertaa kahteen vuoteeen. Jep, kaksi vuotta olen antanut hiuksieni vain olla ja latvat alkoivat tosiaankin jo näyttääkin siltä. Väriä pidän edelleen yllä vain auringonvalon avulla ja tämän hetkiseen sävyyn en juurikaan voisi olla tyytyväisempi. Muutama sentti latvoista ja freesit kiharat saivat kuitenkin koko pään tuntumaan ihan uudelta.
Sen lisäksi, että päivä alkoi yleisesti mahtavalla (ja Stockan kellon alta hätääntyneen näköisen Tuomas Kyrön bongaamisesta myös huvittuneella) fiiliksellä ja päähieronnalla, sattui ratikka ajoittamaan saapumisensa täydellisesti yhtäaikaa omani kanssa ja parkkisakot jäämään saamatta muutamien sekuntien ansiosta. Mitä olisin enää voinut pyytää? Seteleitä leijailevan taivaalta ja omaa limusiinia??
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti