Aamun aivan järkyttävä kurkkukipu on nyt onneksi tiessään, joten päästiin Petrin kanssa käyttämään parit leffaliput, joista toinen olisi mennyt vanhaksi huomenna. Olen jo pitkään halunnut nähdä leffan Suuri puhallus eli Now you see me ja vihdoin pääsin sen katsomaan. Oli kyllä hyvä! Tosin ei superyllättävänshokeeraavanhyvä, sillä odotukset olivat ehkä hiukkasen liian korkealla. Olisi varmasti tuntunut paremmalta jos en olisi odottanut niin paljoa. Mutta voisin kyllä silti mennä uudestaankin katsomaan.
Se juuri taitaakin olla syy siihen, miksi pidän tuollaisista leffoista, joissa juoni kääntyy jossain vaiheessa aivan päälaelleen ja katsoja tipahtaa hetkeksi kärryltä, että niiden jälkeen on aina sellainen pakko katsoa uudestaan ihan toisesta näkökulmasta fiilis. Tämä leffassakäynti sairaslomalla tosin oli ihan poikkeuspoikkeustapaus vain sen vanhaksi menevän lipun takia. Huominen vietetään kyllä taas sisällä teekupin äärellä! Ja toivottavasti en huomenna joudu heräämään samanlaiseen oloon kuin tänään. Olisi mukavaa pystyä hengittämään ja sanomaan "huomenta" ilman viiltävää kipua kurkussa.
Ja vielä hetkeksi vaatepuolelle. Kylläpäs nyt tulee höpötettyä paljon. No, joka tapauksessa, päälle valikoitui olon perusteella mahdollisimman mukavat vaatteet. Eli siis Gilly Hicksin skinnyverkkarit, löysä tee plus iso ja pehmeä neuleaarre Primarkista. Niiden päälle heitin vielä nahkatakin, kaulaan mustan jättihuivin ja jalkaan syksyn lempparinilkkurit, joiden toivon säilyvän hyvinä ja pitkään. Petrin päältä voi bongata uuden Makian pipon, joka mielestäni sopii kuvassa olevaan päähän kuin nakutettu!;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti