m o m e n t c o l l e c t i n g

En ole kuvaillut vain omaksi ilokseni kuukausiin ja sitten valitsen päivän jolloin tuulee niin kovaa, että tärähtämättömän kuvan ottaminen tuntuu vaikeammalta kuin juoksuhiekassa vaeltaminen painot jaloisssa. Tuuli työntää niin kovaa, että meinaan jatkuvasti lennähtää johonkin suuntaan tai vähintään kädet huojahtelevat tuulen mukana minne sattuu - vaikka kuinka yritän nojata milloin mihinkin ja puristaa kameraa kaikin tuulta vastaan tappelemisesta ylijäämin voimin. Tasapainoiluhaasteen lisäksi huikeeta vauhtia ylitse pyyhältävät pilvet vaihtelevat valaistusta noin kymmenen sekuntin välein, joka luonnollisesti hiukan vaikeuttaa kuvan valottamista. Eikä yhtään helpota tuo tuuli senkään suhteen, että superherkät silmäthän vuotavat kilpaa Niagaran putousten kanssa (ja voittavat kirkkaasti), joka sekä näkemisen että oman toiminnan vaikeuttamisen lisäksi saa myös vastaantulijat katsomaan hiukan kummallisesti säälin ja ihmetyksen sekaisin ilmein. Näyttävästi ja haasteet voittaen palasin siis takaisin kuvaamisen ja bloggailun pariin. 

Welcome home

Vihdoin sain kerättyä itseni ja näpyteltyä osoitekenttään sen jo niin vieraalta tuntuvan blogger.com. Sanoja tuntuu olevan vaikea löytää kun sanottavaa on ehtinyt kertyä niin paljon. Muutto lähes valmiiseen asuntoon tapahtui päivää ennen vuodenvaihdetta ja rakettien paukkuessa korkattiin parhaalla porukalla sekä uusi vuosi, uusi asunto että uusi elämäni kyseisessä asunnossa. 

Siitä on nyt melkein kuukausi ja täällä alkaakin pikkuhiljaa näyttää asutulta. Remppakuviot on saatu valmiiksi ja nyt puuttuu enää viimeistenkin sisustuspäätöksien lukkoon lyöminen. 

Ihan koko asuntoa en ole saanut vielä kuvattua mutta tässä alkajaisiksi pientä kurkkausta nykyiseen rakastettuun kotiini. 

December

Sieltä se joulukuu taas tuli, yhtä (lumettomista)puskista ja yllättäen kuin ennenkin. En ole vielä oikein ehtinyt innostua koko joulufiilistelystä vaikka glögiä onkin tullut hörpittyä vaikka millaisina versioina ja pipareita syöty jo varmaan ainakin pellilllinen. Enhän edes tiedä missä tulen tulevan joulun asumaan. Muuttolaatikoiden keskellä mutustaa kyllä mielellään Fazerin kalenterin antimia mutta valojen ja koristeiden ripustelun jätän mielummin uuteen kotiin, oli se sitten tänä tai ensi vuonna. Ensimmäiset joulukoristeet tuli kuitenkin jo hankittua: kaksi kaunista antiikkisenoloista erikokoista ripustettavaa palloa Ranskasta. Enää niistä puuttuu tyyliin sopivat nauhat. Perinteinen joulufiilis on siis vielä aika hakusessa mutta onhan tässä vielä 21 päivää aikaa sitä etsiä, syödä vielä pari pellillistä pipareita, kääriytyä viltteihin kynttilän valossa ja vaihtaa soittolistat jouluisempiin. 

Painajainen kylppärissä

Ranskasta palatessani asunnolla odotti muttovalmiin kodin sijasta kaaos. Betonia, kaakelin palasia, putkia ja pölyä joka paikassa - ja paljon. Vessanpönttö keskellä makuuhuonetta ja eteisen seinässä lähes päänmentävä reikä. Tervetuloa kotiin!

Kaikki oli poissaolessani hetken ollut jo täysin valmista: keittiö asennettuna ja kylpyhuonekin lähes valmiina. Itse en kuitenkaan tätä vaihetta päässyt todistamaan ennen kuin kylppärikalusteiden asentaja taitavasti onnistui poraamaan suoraan putkeen ja aiheuttamaan vesien valumisen alakertaan asti. Hy vä! 

Nyt on siis kämppä ollut pari viikkoa siinä kunnossa, että pelkkä hengittäminen kyseisessä tilassa aiheuttaa hengenahdistuskohtauksia ja paniikkihäiriöitä. Niin henkisellä tasolla hermostossa kuin fyysisellä pölynä kurkussa.

Mutta jos jotain huonoa niin onneksi jotain hyvääkin. Minkäänlaisia ylimääräisiä kuluja kuivatuksista ja korjauksista ei meidän puolelle synny kun vakuutusasiat olivat kunnossa. Sen lisäksi alkuperäinen suunnitelma jättää kylppäriin vanhat perus ok kuntoiset laatat muuttui seinien ja lattian irti repimisen myötä upouusiin itse valitsemiini laattoihin. Valkoista kiiltävää seiniin ja tummaa kivipintaa lattiaan. Myös kuivausvaiheen kesto jäi huomattavast kauhuskenaarioitani lyhyemmäksi ja nyt on jo siirrytty jälleenrakentamiseen. Seuraavaksi pitäisikin enää löytää se täydellinen peilikaappi, päättää keittiön taustaseinän väristä ja toivoa parasta. Sormet ja varpaat ristiin. 

Mémoires françaises

Ranskan Ellen Decoration numeroa selaillen ja kuvia läpikäyden ja käsitellen palasin taas hetkeksi Ranskatunnelmiin ja yritin saada ajatuksia pois ulkona hohtavista lumihangista ja autosta, joka odottaa lumen alta lapioimista. Viimeinen Ranskapostaus siis vielä tässä, jonka jälkeen palaan todennäköisesti takaisin remppa aiheisiin. Ja siitä vasta riittääkin kirjoittelemista. Mutta toistaiseksi vielä palmuja, katukahviloita, vanhaa arkkitehtuuria, herkuttelua koko loppuvuoden edestä ja ihania maisemia ja muistoja. 

Thoughts in Paris

Nopeasti vierähti 6 päivää ja nyt istun taas Pariisissa Charles de Gaullen lentokentällä ja odotan jatkolentoa kylmään Helsinkiin. Lämpötilan laskusta huolimatta fiilis on yhtä korkealla kuin se on ollut koko viikon. Montpellier todella teki hyvää. Eikä tunnelmia ainakaan laskenut melko läpinäkyvän hyvä palvelu turvatarkastuksessa ja kehu kauniista hymystä kaiken kiireen keskellä. Kyllä ne ranskalaiset välillä osaa. Näppis meinasi jo ruveta laulamaan kaikista niistä pienemmistä ja suuremmista hymynaiheuttajista ja lähimenneisyyden muistoista kunnes tajusin ettei 20 minuutin aikani boardauksen alkamiseen riittäisi. Pidän siis luettelon lyhyenä ja tiivistän kaiken lauantaina räpsitttyjen kuvien kera siihen, miten monta kokemusta, tuttavutta ja ajatusta rikkaampana (ja muutamaa kynsilakkaa, huulipunaa ja macaronpakettia köyhempänä) palaan kotiin kaiken sen luo, mitä vajaassa viikossa olen ehtinyt kaipaamaan ja odottamaan.

Ainiin, taidan olla oikealla portilla. Erehtyminen on aika epätodennäköistä kun jono yltää jo seuraavalle portille ennen kuin boardausta on ehditty edes aloittaa.