Slow motion morning

Päiväni alkoi hitaasti kietoutumalla aamutakkiin, leikkelemällä vielä hiukan liian raa'an persimonin pieniksi siivuiksi, räpsimällä muutamat kuvat kun valoa vielä riitti ja asettumalla koneen ääreen paahtoleipä kädessä. Tässä olisi ollut ainekset oikein hyvän päivän aloittamiseen. Olisi. Miten pari kirjainta voikin pilata kokonaisen lauseen. Kokonaisen aamun. Mahdollisesi jopa kokonaisen päivän.

Jos päivä alkaa tajuamalla hukanneensa itse väkertämänsä yhtenä päivänä käytetyn rannekorunsa, ei se vain voi olla täydellinen. Tai edes lähellä sitä. Magneettilukko ei ilmeisesti ollut se paras valinta vaikka se kuinka kaunis ja kätevä olikin. Toivottavasti edes korun löytäjä ilahtuu ja osaa pitää siitä parempaa huolta kuin allekirjoittanut. Voisinhan tietty hankkia uudet helmet, paremman lukon ja näperrellä kokonaan uuden mutta ei se vain tuntuisi samalta. Kaikki se kiinnityskohtiin nähty vaiva, jotta korusta tuli täydellinen. Juuri se oikea koko ja malli. No, onneksi onnistuin säilömään jotain edes kuvallisessa muodossa.

Yksi asia eilisessä kuitenkin lohduttaa näin hädän hetkellä. Löysin vihdoin paikan, josta saa hyvin lähelle aitoja ranskalaisia hipovia macaroneja ja hintalaatusuhdekin kohdallaan (8kpl/11,50e)! Tämä kauan kaivattu, viihtyisä ja vielä oikein hyvin nimettykin leipomo (Petris Chocolate Room) löytyi Hesarin mainoksen ansiosta osoitteesta Tehtaankatu 14. Eilinen ei varmastikaan jää viimeiseksi vierailukerraksi;) Suruuni nautiskelinkin vielä eilisiltaisen passionin, vadelman ja mustikan päälle piparin makuisen yksilön. Kyllä se kummasti lohdutti vaikka huolimattomuuteni vieläkin harmittaa.

Viimeiset auringonsäteet vielä kurkkivat talojen takaa. Saapa nähdä ehdinkö ulos vielä ennen pimeää. Taitaa mennä todella tiukille. Ei ihan lempparivuodenaikani kun kolmelta iltapäivällä alkaa jo tuntua myöhäiseltä illalta...

Toiveikas tiistai

Tämä joulunalusaika (onhan nyt jo melkein joulukuu) kun on tällaista odotuksen ja toiveiden aikaa, ajattelin pyhittää pari tuntia päivästäni haaveilulle. Seuraavanlaista siis tämän hetken toiveissa ja materialistisissa unelmissa, joulutunnelmiin uppoutuneena. 

Mun jouluiseen aikaani kuuluu ehdottomasti kuusen ja koristeiden lisäksi kynttilät, viltit sekä lämpimät juomat. Mikään ei rentouta kotona yhtä hyvin kuin näiden kolmen yhdistelmä. Okei, hemmotteleva hieronta menee ehkä kuitenkin ykköseksi;) Vilttejä tosiaan löytyykin jo yhdelle huoneelle ihan riittämiin mutta kynttilöitä taas tarvitsee ahkeran käytön takia jatkuvasti ja pari samanlaista kaunista mukia kotiuttaisin mielelläni.

Pehmeitä, lämpimiä, mukavia ja yksinkertaisia helposti asuun kuin asuun yhdisteltäviä neuleita talvipakkasille. Vaikka kaapista jo useampi tämän vaatekappaleen edustaja löytyykin, en pistäisi yhtään pahakseni yhtä tai useampaakaan uutta tulokasta ;) Neuleissa minulle on tärkeintä ulkonäön lisäksi materiaali. Ihoni on niin superherkkä, että vähänkin karheampi kangas tai neulos saa ihoni kutiamaan. Kaapistani löytyy useampikin sellainen kappale, joita mielelläni käyttäisin jos en ne päällä raapisi itseäni verille.

Pieni (..ja pieni..) luksuskaan ei kyllä haittaisi yhtään. Piristäisi varmasti mukavasti näitä synkkiä talvipäiviä;) Jep, nyt se talvi ja pakkaset sitten saapui. Mutta takaisin aiheeseen. Olen jo pitkään haaveillut siitä täydellisestä laukusta, joka kestäisi niin käyttöä kuin aikaakin. Nämä kolme kaunokaista täyttäisivät mitä varmimmin oikein hyvin sen paikan. Myös uusi rakas omenaiseni kaipaisi vaihtelua ulkonäköönsä. Ylempää kultaista Marc by Mark Jacobsin kuorta ihastelin jo aiemmin Köpiksen lentokentällä mutta säästäväisenä tyttönä jätin ostohankkeen sikseen (stupido!) Ja sitten pakollinen hankinta ensi vuodelle: kalenteri. Ja plussaahan vain olisi jos tämä pieni ja kätevästi mukana kulkeva kapistus olisi myös yhtä kaunis kuin kuvan Forever New:n yksilö.

New in

Päädyin tossa yksi ilta saleilun jälkeen kotiuttamaan jotain pehmeää ja pörröistä, jota olen kokenut tarvitsevani jo pitkään. Nimittäin uuden ihanan kylpytakin Cubuksesta. Alunperin ajattelin säästää hankinnan jouluun (ainiin! Ilouutiset: joulu ja uusivuosi molemmat vapaata töistä, jei!) mutta en vain enää voinut jättää sitä lojumaan muiden vietäväksi. Kukapa tietää olisiko noita enää muutaman viikon päästä ollut ollenkaan jäljellä;) Toinen viimeaikaisista hankinnoista on Pentikin ruusuntuoksuinen kynttilä pimeitä koti-iltoja valaisemaan ja piristämään. Tämän löydön tein viimeviikkoiselta laivakierrokselta(töiden kautta siis). Samalla pääsin vähän etukäteissuunnittelemaan parin viikon päästä koittavaa reissua Tukholmaankin;)

Pacifico & Hungergames

Eipä ihan ekana tulisi mieleen, että noiden ovien takaa löytyisi herkullinen ja todella monipuolinen brunssitarjoilu. Pöydät notkuivat kaikesta hedelmistä ja myslivalikoimista perus munakkaaseen leipäpöytään ja omenapaistosvaniljajätskikomboon sekä ainakin viiteen erilaiseen salaattiin. Saipa jogurttimyslimarja kulhollisen päälle ripotella kookoshiutaleitakin, nam! 

Puhkikuluneet vanhat nahkasohvat ja nopealla vikaisulla arvioitu keski-ikä 25 tosin muistuttivat missä sitä taas ollaankaan. Mutta ihan loistava idea yhdistää päivisin brunssi ja iltaisin baari. Saattoipa jopa olla, että paikanpäältä löytyi muutama samoilla silmillä molemmat kokenutkin, siltä ainakin muutama näillä nahkasohvilla löhöilevä hiukan näytti;)

Brunssin ja muutaman tunnin hengailun jälkeen jatkettiin sunnuntaita menemällä Petrin ja Katin kanssa katsomaan uusin Nälkäpeli - Vihan liekit. Luulen, että nyt on melkeinpä pakko marssia kirjastoon ja hankkia se kolmas kirja käsiini! Tuo hyperhyvä pätkä kun jäi niin todella pahasti kesken. 

Hyvä etten hypännyt tuoliltani ja huutanut jotain hyvin sopimatonta kun tajusin kankaan pimenemisen ja valojen palaamisen merkitsevän leffan loppua. Ja se on todellakin iso juttu, siis se kirjasto. Tai siis sinne meneminen. Minä. Ja kirja. Kuten varmasti jokainen minut vähänkään paremmin tunteva tietää, en ole mikään kovimman luokan lukutoukka. 

Olen tainnut lukea kirjan viimeksi lukiossa. Silloinkin varmaan vain puoliksi. Korkeintaan. Olen siis todella - todella - huono lukija. Pidän kyllä kirjoista ja pienenä oli koko ajan vähintään yksi tarina kesken. Jotenkin se vain sitten jäi ja nykyään aika menee kaikkeen muuhun. Nyt olisikin siis hyvä aika taas aloittaa ja selvittää mitä siellä Capitolissa oikein tapahtuu!;)

scarf Cubus

white coat Mango

cardigan London

wedges Primark

studbracelets Glitter, Claire's

white bracelet Snö of Sweden

watch Regal

Myskväll

Kuvat on toissaillalta kun päädyttiin Petrin kanssa istuskelemaan ja nauttimaan sateisesta ja pimeästä illasta Cafe Ursulaan. Niin viihtyisä paikka kaikkine valoineen ja kynttilöinen, hyvät tarjoilut ja ystävällinen henkilökunta. Kun chai ja glögi oli hörpitty loppuun jatkettiin kameran kanssa ulos uhmaamaan hyytyvää marraskuista merituulta.

Aikalailla yhtä mukava ja rento päivä on ollut tänäänkin. Aamu lähti käyntiin hitaasti mutta varmasti. Pitkä kuuma suiku, aamupalaa ja vielä vähän löhöilyä sängyllä. Rentoilun jälkeen nappasin mukaan treenikamat (kuten eilen suunnittelin) ja suuntasin kohti salia. Juuri sopiva vatsarääkki vielä eilisiltaisten pikaisten 50 puristuksen päälle. Nyt kyllä tuntuu ja huomenna varmasti vielä enemmän.

Jalatkin saivat aikamoista kyytiä, joten saapa nähdä miten pääsen aamulla sängystä ylös. Suunnitelmissa brunssia ja ystävän näkemistä pitkästä aikaa, joten parempi olisi päästä;)

Salilta kotiin palattuani odotti pöydässä valmis perheillallinen peli- ja herkutteluillalla jatkettuna.

Do what you love. Love what you do.

Rauhallinen oma ilta. Ajatukset koukuttavassa Quotes appissa, kynttilöiden tuoksu, viimeinen macaron (jep, säästin tosiaan niin pitkään kuin mahdollista, heh), ilahtuminen uusista lukijoista ja aikeet ihan kohta nousta ja hakea keittiöstä passionhedelmä makeanhimoon. Tällaiset hiljaiset illat vain omien ajatusten kanssa tekevät välillä kyllä hyvää. Puhdistaa. Tai sitten täyttää. Pään. Kummallisilla ajatuksilla.

Eräs blogikirjoitus palautti muistot ja katkeruuden peruskoulun ja lukion äidinkielentunneista. Tai ei ehkä niinkään itse tunneista vaan siitä, mitä niistä jäi jäljelle. Sietämätön pakkomielle oikolukea jokainen kirjoittamani teksti vähintään viiteen kertaan. Ettei vain jäisi huomaamatta yhtäkään kirjoitus- tai pilkkuvirhettä, käänteistä sanajärjestystä tai vajaata virkettä. Olen yrittänyt päästä tästä eroon. Keskittyä vain sisältöön ja jättää vaikka pilkku kokonaan laittamatta. Ja siihen, ettei kaiken tarvitsisi mennä oikean kaavan mukaan. Jotta luovuudellekin jäisi tilaa. Hmm, luovuus. Sana, jonka yläasteen ja lukion aikana ehti melkein unohtaa.

Ja sepä oman blogin kirjoittamisessa onkin yksi parhaista asioista. Saa olla taas luova. Kukaan ei tule punakynä kourassa korjaamaan jotain mitä itse olen halunnut ilmasta juuri näin. Eikä kukaan tule kertomaan minun kirjoittaneen aiheen vierestä kun mielipiteeni on ollut väärä - luova, oma.

Toinen ajatus, joka kaivertaa mieltäni on seuraavanlainen. Hylkäsin päivällä syntyneen idean mennä illalla salille. En sen takia etten olisi halunnut tai jaksanut. Toki olisin halunnut, piristävää ja samalla rentouttavaa ja loppuun vielä palkitseva sauna. Eikä edes väsyttänyt, ei ainakaan niin paljon, että se olisi estänyt. Oli vain muuta tekemistä. Tänään yksinkertaisesti halusin vietää illan rauhassa lueskellen blogeja ja katsomalla Carrie Diariesin uusinta jaksoa. Päätin, että menen huomenna. Kun koko päivälle ei ole luvassa mitää ohjelmaakaan.

Mikä sitten on ongelman ydin? Sepä se, ei ole ongelmaa. Itse vain loihdin tyhjästä sellaisen. Koen huonoa omaatuntoa siitä, etten lähtenyt. Miksi? Pitkään mietittyäni tulin siihen tulokseen, että pelkään oikean syyni jättää menemättä olevan tekosyy. Tai lähinnä muuttuvan tekosyyksi. Pelkään, etten mene huomennakaan, että laiskistun. Vaikka todellisuudessa haluan mennä huomenna.
Taidankin siis vain pelätä, että haluaminen muuttuu pakoksi.

Olisinko koskaan ruvennut ajattelemaan näin kieroutuneesti jos en olisi kuunnellut ystävien pelotteluja siitä miten pitäisi mennä ja miten into jossain vaiheessa hiipuu ja katoaa. Eihän minun intoni tarvitse kadota vain sen takia, että jollekin toiselle käy niin. Tällainen yliennakoiva ajattelu ei tosiaan ainakaan auta salilla käymisen nautinnon säilyttämisessä. Yritän siis tästä eteenpäin muistaa ja tiedostaa, että teen sitä mistä pidän ja pidän siitä mitä teen.

Kuvat eräältä iltaiselta extempore välipysähdykseltä Kaivarin nurkilla.

191113 outfit

trench coat Guess by Marciano

fluffy knit Gina Tricot

skirt Zara

wedges Primark

necklace Stradivarius

Raikkaampi ulkoasu

Pikkuhiljaa alkaa tämä blogin ulkoasu muotoutua sellaiseksi kuin haluan. Pitkä prosessi, kyllä;) Tuo edellinen taustakuvallinen versio persikan värisine bannereineen alkoi tuntua vähän liialta. Tuli jotenkin tosi tunkkainen ja epäsiisti fiilis sitä katsoessa. Nyt on korvaamattoman koneosaajani ansiosta tapahtunut muutosta parempaan. Puhtaampaa, simppelimpää, selkeämpää, yksinkertaisempaa, kauniimpaa. Yön pikkutunneille asti tämä projekti venähti mutta nyt olen kyllä todella tyytyväinen lopputulokseen. Voisihan tuota valkoista ratkaisua hiukan tylsäksikin sanoa mutta nyt on ainakin postaukset pääosassa eikä mitään ylimääräistä häiritsemässä:)

Svenska veckoslutet

Kuten joka kerta kun neljän hengen asunnon täyttää viikonlopuksi kahdeksalla ja koko ajan tapahtuu, tuntuu maanantaina hyvin hiljaiselta ja tyhjältä. Nyt on juurikin sellainen olo. Kaipaa sitä hulinaa ja puheen sorinaa, joka ympäriltä puuttuu. Ja kielikin on yhtäkkiä taas ihan väärä.

Rakkaat serkkuni perheineen olivat siis käymässä Tukholmasta. Emme näe kovin usein (viimeksi kesällä) joten tällaiset viikonloput ovat aina minulle tärkeitä. Ehdin jo pelästyä kun torstaina kuume nousi ja olo oli aivan kamala. Särkylääkkeiden, duactin, levon ja hyvän tuurin ansiosta olin kuitenkin jo perjantana lähes top kunnossa. Pieni flunssan poikanen ei tässä vaiheesa enää tuntunut miltään.

Viikonloppuun on mahtunut kaikkea Porvoossa vierailusta kotona hengailuun ja pokeri-iltoihin. Futispeli(alla), Rummikob sekä korttipakka ovat olleet kovassa käytössä. Ruokapöytä on ollut valmiiksi katettuna ja tarjolla ollut mitä parhaimpia ruokia. Ja onpa mukaan mahtunut yksi fiini ravinola-ateriakin. Mitä luksusta onkaan kun monena päivänä putkeen saa kaiken aamiaisesta illtateehen valmiiksi tarjoiltuna ilman, että tarvitsee miettiä mitä jääkaapista tänään löytyy. Varsinkin suuren mittakaavan aamiaiset ovat todella mieleeni, ihan kuin hotelliaamiaiselle olisi päässyt.

Tuliaisiksi saadut macaronitkin on melkein syöty, pari löytyy vielä jääkaapin kätköihin piilotettuna viimeistä nautiskelua varten. Oi miten hyviä nuo voivatkaan olla. Ja vielä parempia niistä tekee se, ettei niitä ihan milloin vain saakaan. Helsingistä kun en ole löytänyt vielä yhtään paikaa, josta niitä saisi tuoreena. Sellaiset monta päivää pakkauksessa tai Picnikin tiskillä lojuneet kun ovat ihan täysin eri maailmasta. Ja hinnatkin hipovat näissä usein laatuunsa nähden taivaita.

Herkullinen toiminnantäyteinen ja samalla rauhallinen kolme päivää siis takana ja onneksi vielä viikko vapaata edessä, mitä luksusta! Ja vielä lisää mitä odottaa löytyy jo hiukan päälle parin viikon päästä. Nimittäin tällä kertaa reissu Tukholmaan päin. Ei siis pitkään tarvitse odottaa, että taas pääsee viettämään samantapaista viikonloppua ruotsin kielen ja tukholmalaisten pariin;)