stockholm

Kuten kaikki ilmiöt kumppareiden ja shortsien yhdistelmästä kahvilaketjuihin, myös kevät saapui Tukholmaan aikaisemmin. Puut loistivat vihreinä auringonpaisteessa ja ohuella trenssillä tarkeni helposti vielä illallakin. Viikonloppu tuntui viikolta ja  nyt odotan Darinin Ta mig tillbaka biisin soidessa repeatilla kolmen viikon päässä hämöttävää uutta reissua toivottavasti silloin jo kesäiseen Tukholmaan.

möhippa

Viikonlopun vietto sijoittui vapun jatkeena Tukholmaan polttareiden merkeissä. Mistään perinteisestä sidotaan morsian puuhun viikonlopusta ei ihan ollut kyse (vaikka köydet ja nippusiteet olisivat hyvin kevään 2015 trendeihin sopineetkin) mutta kamera roikkui silti mukana vain lauantai päivän ja sunnuntai aamun. Polttari-ilta sen sijaan jäi vain muistikuvien ja suttuisten iphone räpsyjen varaan ja loppui ruotsalaisten nostalgiabiisien lomassa kaikuviin lauseisiin Ut! Ut! Ni måste verkligen sluta nu!

m o m e n t c o l l e c t i n g

En ole kuvaillut vain omaksi ilokseni kuukausiin ja sitten valitsen päivän jolloin tuulee niin kovaa, että tärähtämättömän kuvan ottaminen tuntuu vaikeammalta kuin juoksuhiekassa vaeltaminen painot jaloisssa. Tuuli työntää niin kovaa, että meinaan jatkuvasti lennähtää johonkin suuntaan tai vähintään kädet huojahtelevat tuulen mukana minne sattuu - vaikka kuinka yritän nojata milloin mihinkin ja puristaa kameraa kaikin tuulta vastaan tappelemisesta ylijäämin voimin. Tasapainoiluhaasteen lisäksi huikeeta vauhtia ylitse pyyhältävät pilvet vaihtelevat valaistusta noin kymmenen sekuntin välein, joka luonnollisesti hiukan vaikeuttaa kuvan valottamista. Eikä yhtään helpota tuo tuuli senkään suhteen, että superherkät silmäthän vuotavat kilpaa Niagaran putousten kanssa (ja voittavat kirkkaasti), joka sekä näkemisen että oman toiminnan vaikeuttamisen lisäksi saa myös vastaantulijat katsomaan hiukan kummallisesti säälin ja ihmetyksen sekaisin ilmein. Näyttävästi ja haasteet voittaen palasin siis takaisin kuvaamisen ja bloggailun pariin. 

Welcome home

Vihdoin sain kerättyä itseni ja näpyteltyä osoitekenttään sen jo niin vieraalta tuntuvan blogger.com. Sanoja tuntuu olevan vaikea löytää kun sanottavaa on ehtinyt kertyä niin paljon. Muutto lähes valmiiseen asuntoon tapahtui päivää ennen vuodenvaihdetta ja rakettien paukkuessa korkattiin parhaalla porukalla sekä uusi vuosi, uusi asunto että uusi elämäni kyseisessä asunnossa. 

Siitä on nyt melkein kuukausi ja täällä alkaakin pikkuhiljaa näyttää asutulta. Remppakuviot on saatu valmiiksi ja nyt puuttuu enää viimeistenkin sisustuspäätöksien lukkoon lyöminen. 

Ihan koko asuntoa en ole saanut vielä kuvattua mutta tässä alkajaisiksi pientä kurkkausta nykyiseen rakastettuun kotiini. 

December

Sieltä se joulukuu taas tuli, yhtä (lumettomista)puskista ja yllättäen kuin ennenkin. En ole vielä oikein ehtinyt innostua koko joulufiilistelystä vaikka glögiä onkin tullut hörpittyä vaikka millaisina versioina ja pipareita syöty jo varmaan ainakin pellilllinen. Enhän edes tiedä missä tulen tulevan joulun asumaan. Muuttolaatikoiden keskellä mutustaa kyllä mielellään Fazerin kalenterin antimia mutta valojen ja koristeiden ripustelun jätän mielummin uuteen kotiin, oli se sitten tänä tai ensi vuonna. Ensimmäiset joulukoristeet tuli kuitenkin jo hankittua: kaksi kaunista antiikkisenoloista erikokoista ripustettavaa palloa Ranskasta. Enää niistä puuttuu tyyliin sopivat nauhat. Perinteinen joulufiilis on siis vielä aika hakusessa mutta onhan tässä vielä 21 päivää aikaa sitä etsiä, syödä vielä pari pellillistä pipareita, kääriytyä viltteihin kynttilän valossa ja vaihtaa soittolistat jouluisempiin. 

Painajainen kylppärissä

Ranskasta palatessani asunnolla odotti muttovalmiin kodin sijasta kaaos. Betonia, kaakelin palasia, putkia ja pölyä joka paikassa - ja paljon. Vessanpönttö keskellä makuuhuonetta ja eteisen seinässä lähes päänmentävä reikä. Tervetuloa kotiin!

Kaikki oli poissaolessani hetken ollut jo täysin valmista: keittiö asennettuna ja kylpyhuonekin lähes valmiina. Itse en kuitenkaan tätä vaihetta päässyt todistamaan ennen kuin kylppärikalusteiden asentaja taitavasti onnistui poraamaan suoraan putkeen ja aiheuttamaan vesien valumisen alakertaan asti. Hy vä! 

Nyt on siis kämppä ollut pari viikkoa siinä kunnossa, että pelkkä hengittäminen kyseisessä tilassa aiheuttaa hengenahdistuskohtauksia ja paniikkihäiriöitä. Niin henkisellä tasolla hermostossa kuin fyysisellä pölynä kurkussa.

Mutta jos jotain huonoa niin onneksi jotain hyvääkin. Minkäänlaisia ylimääräisiä kuluja kuivatuksista ja korjauksista ei meidän puolelle synny kun vakuutusasiat olivat kunnossa. Sen lisäksi alkuperäinen suunnitelma jättää kylppäriin vanhat perus ok kuntoiset laatat muuttui seinien ja lattian irti repimisen myötä upouusiin itse valitsemiini laattoihin. Valkoista kiiltävää seiniin ja tummaa kivipintaa lattiaan. Myös kuivausvaiheen kesto jäi huomattavast kauhuskenaarioitani lyhyemmäksi ja nyt on jo siirrytty jälleenrakentamiseen. Seuraavaksi pitäisikin enää löytää se täydellinen peilikaappi, päättää keittiön taustaseinän väristä ja toivoa parasta. Sormet ja varpaat ristiin.